Tervepä terve. Toimituksen koillismainostoimiston viikkopaketti suunnitellaan uusiksi tässä seuraavaksi.
***
Ei kai passaa koskea tuttuun ja turvalliseen.
Päivittäistavaroista on viikolla herättänyt hilpeän määrän meteliä Raisio-yhtymän päätös uusia Elovena-kaurahiutalepaketin ulkoasu. Vaaleatukkainen daami pysyy, mutta jotain elämää suurempaa ellei suorastaan maanpetoksellista moni näki siinä, että naisen asu kuvassa on uusittu.
Möröjä voi nähdä missä haluaa, mutta olkaa nyt sen sauhuamisen kanssa.
Ennemmin kiinnittäisin huomiota epäuskottavuuteen ennen ja nyt. Vanhassa kuvassa peltotyössä oleva nainen on täydessä tällingissä, tukka ojossa ja vaatteet puhtaat ja viimeisen päälle. Todellisuudessa taisi peltotöissä olla vähemmän hyvä vaatekerta ja herkemmässä hiki kuin hymy.
Uudessa paketissa asu on vähän kuin takavuosien lentoemännän virkaleninki ja peltokin hävisi.
Se ei aukea, miksi lentoemo seisoo lyhde seuranaan tyhjyydessä, mutta kerranko sitä. Ellei kyseessä ole lintujenruokintatoimi; voihan sitä olla läheiset välit muihinkin siivekkäisiin kuin lentokoneisiin ja tälle puuhalle pitääkin antaa tuki.
Realistisessa nykykuvassa kädessä olisi lyhteen sijaan puhelin, millä otetaan kuvaa heilimöivästä pellosta ja viereen aihetunnisteiksi jotain maaseudusta ja aidoista asioista. Ehkä se nähdään vielä.
Kaupallinen yritys saa tietysti tehdä sellaiset paketit kuin haluaa. Olisinpa elänyt sen ajan, kun toiseen vilja-klassikkoon eli Koskenkorva-pulloon tuli Tapio Wirkkalan piirtämä tyylikäs viivahässäkkä. Millainen meteli nousi vai oltiinko vaan tyytyväisiä kun tuote pysyy hyllyssä. Sittemminhän ladot palasivat etikettiin.
Ainoa enemmän tietoa kuin tunnetta sisältänyt kannanotto kuvasta on toistaiseksi löytynyt Turun Sanomien mielipidepalstalta, missä huolestuttiin karjalaisen kulttuuriperinnön puolesta: tekstin mukaan kyseessä oli Karjalan evakko, ja puku kertoi nimenomaan näistä juurista.
Joku puuro herättää tunteita muita enemmän. Jokunen vuosi sitten piti kysyä Raisiosta, että minne hävisi pikakaurahiutalepaketti, jossa oli 80-luvulta asti ollut tyttö puurolla. Brändäyksestä ja tuoteperheen yhdenmukaistamisesta oli silloin kyse.
Taitava imagonluojahan tekee ihmeitä; Volvosta on saatu 25 vuoden aikana nuorillekin kelpaava auto, höpötyksestä maksullista viihdettä ja uusavuttomuudesta liiketoimintaa. Odotan vaan, koska kauppoihin tulee vedet, ryynit ja suolat sisältäviä puuronkeittovalmispakkauksia.
Kuuleman mukaan ne ihmiset, joilta puuttuu kunnon ongelmia, harrastavat itsebrändäystä ja konjakkiin venymättömät tilaavat brändinsä ravintolassa laseittain.
Jos jääkaappiin välttämättä pitää saada painokuva kansallispuvusta,niin näkyypä Bulgarian jugurtti –pikareissa vielä olevan perinneasu jostain.
Metkaa on, että maa- tai paikkakuntien pukuja harvemmin näkyy lähiruokatuottajien pakkauksissa. Sietää miettiä sitäkin, monelle on ilmeisen olennaista millaisen tekstiilin saa repiä auki että pääsee hutunkeittoon.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
