Priimusmaisterin merkin suorittaminen uimakoulussa on se kaikkein vaikein kokonaissuoritus. Sen saadakseen pitää esimerkiksi uida 700 metriä erikseen sekä selkää, rintaa että kroolia. Pitää myös sukeltaa 25 metriä ja hakea esineitä neljän metrin syvyydestä yksi kerrallaan.
Naarjärvellä perjantaina päättyneessä uimakoulussa saatiin yksi priimusmaisteri, kun 12-vuotias Sara Lehmusharju suoritti merkin.
– Krooli tuntui kaikkein vaikeimmalta. Lopussa ei meinannut jaksaa enää millään, kuvaili Sara Lehmusharju 700 metrin uintiaan.
Nartsilla tuo suoritus tarkoittaa pitkittäisten laitureiden päästä päähän uintia 28 kertaa peräkkäin.
Priimusmaisterin pitää myös hypätä pää edellä kolmesta metristä ja suorittaa vaativa hengen pelastamiseen tähtäävä tehtävä, jossa vuoroin uidaan, sukelletaan, haetaan esineitä pohjasta sekä kuljetetaan hätään joutunutta.
Huom. Printtiversiossa priimusmaisterin nimi on väärä, Sara Lehmusharju oli siellä virheellisesti Lehmusvirta.
Sara Lehmusharjulle uimakoulujen suoritukset kuuluvat joka kesään, sillä viime kesänä hänet palkittiin uimamaisterina ja sitä edellisenä kesänä uimakandidaattina.
– Seuraavana kesänä voisi sitten suorittaa vaikka matkauintipinssejä, hän ennakoi.
Perhosuinti on ainoa kilpailuista tuttu uintimuoto, jota priimusmaisterilta ei vaadita. Oletko kokeillut sitä?
– En ole kokeillut, se näyttää aika hankalalta, ennakoi Sara Lehmusharju.
Salon Uimarien järjestämässä Naarjärven uimakoulussa saatiin myös yksi uimamaisteri ja kaksi uimakandidattia. Maisteriksi kruunattiin Heta Ojala ja kandidaateiksi Tiuku Tenkanen ja Vilma Härmälä.
Serkusten Tiuku Tenkasen ja Heta Ojalan kaksiviikkoinen uimakoulu sujui isoäiti Titi Kruskopfin huomassa Ylikulmalla. Kruskopf toimi myös lasten kuljettajana.
– Meidän suvusta löytyy paljon uimamaistereita. Täällä sitä on useampi kymmenen vuotta tullut lasten kanssa vietettyä, tuumaili Kruskopf.
Koska perjantaina lapset saivat merkkejä uintisuorituksistaan, laiturilla seisoskeli myös tavallista enemmän vanhempia sekä isovanhempia.
Tiuku Tenkasen isä Tomi Tenkanen työskentelee palomiehenä, joten hänellä on kokemusta myös pintapelastuksesta.
– Kyllä se on tärkeää, että uimakoulu pidetään täällä luonnon olosuhteissa eikä uimahallissa. Minunkin lapseni on ollut pelastamassa yhtä lasta täällä Naarjärvellä ihan uimakoulun ulkopuolella, kertoi Titi Kruskopf.
Perjantaina suoritusryhmä harjoitteli vielä pelastustaitoja käytännössä. Suurin osa oppilaista oli pukeutunut tavallisiin vaatteisiin uimapuvun sijaan. Veden varaan joudutaan useimmiten juuri arkivaatteissa eikä virtaviivaisissa uima-asuissa.
