Tervepä terve.
Toimituksen lounaisaition viikkokritiikki sävelletään tässä seuraavaksi.
***
Viikon urheilu-uutisethan tulevat ulkomailta. Pari pikajuoksijaa myönsi käyttäneensä dopingia ja heti perään aika paljon isompi porukka oli sitä mieltä, että turhaa vaivaa, tiedettiin me se ennestäänkin.
No, jossain oltiin huolissaan siitä, mitä tämä tekee yleisurheilulle noin yleisön kiinnostuksen kannalta.
Totta on, että yleisöä meillä on rajallinen määrä, ja tässä tapauksessahan urheilu kilpailee yleisöstä nimenomaan kesäteatterin kanssa. Doping-kiemuroista vieläpä pysyy jyvällä television eteen kaatumalla tai aamuisen lehden lukemalla, kun perinteisiin näytöksiin pitää lähteä varta vasten katsomoon istumaan.
Teattereissa saadaan tehdä töitä, jos mielitään doping-suhmuroiden kanssa pärjätä. Yhteistähän on paljon ja täten valinta vaikea sen suhteen, mitä aikoo katsoa.
Aloitetaan vaikka roolisuorituksista. Esimerkiksi näiden juuri kärynneiden juoksijoiden rinnalla joku Tauno Palo on amatööri. Siinä, missä Palo muuntautui toiseksi ihmiseksi vain elokuvakameran käydessä tai lavalla pariksi tunniksi per ilta, ovat juoksu-ukot esittäneet täysin uskottavasti jopa vuosikausia, että ei tässä mitään filunkia ole.
Aluksi kaikki on kuten teatterissa; näyttämöllä eli stadionilla juoksennellaan, kukaan ei puhu paljon mitään ja yleisö yrittää päästä jyvälle siitä, että mitä tässä oikein tapahtuu.
Sitten on draaman vuoro, kuten näytelmänkin keskivaiheilla voi olla. Juoksijat menevät vessaan äheltämään vaadittua näytettä. Pian saadaan jännittää, mitä testilaboratorioissa koeputkista löytyy. Kaukana ei ole ajatus siitä, etteikö tähän sopisi taustamusiikiksi urheiluaiheinen hitti, Antero Mertarannan laulu jossa arvuutellaan että ”taivas varjele mikä sieltä tulee”.
Sitten tulee traaginen kohtaus, juuri ennen väliaikaa. Käry käy. Siinä, missä teatterissa jonkin kärähtäminen hoidetaan savupommilla, tulee doping-versiossa savua lehdistön eteen astuvan joukkueenjohtajan korvista.
Väliajan jälkeen päästään lopulta komedian pariin ja kohti päätöstä. Hätävalheiden ja selitysten kohdalla yleisö saa nauraa makeasti kuin farssin lopputörmäilyissä yleensäkin.
Loppukin on onnellinen kuten kesäteatterin perinnekappaleissa usein; virkavalta vie osan porukasta ja aiemmin vääryyttä kokenut saa hyvitystä, kun tulokset mitätöidään ja kisoissa kolmanneksi juossut julistetaan mestariksi. Eturivistä tulee kaksi nohevaa tyttöä antamaan kukkia.
Kuten menestyneen teatteriesityksen ohjaaja, myös tässä taustavoimat saavat osansa, joskin eronsakin on. Hyvää ohjaajaa hakevat teatterinjohtajat kilpaa töihin. Käryn aikaansaanutta urheilujohtajaa hakevat poliisit kilpaa kuulusteluihin.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
