–Tanssilavan pihalla oli sellainen haju, jonka muistan vieläkin. Nakinkeittimistä tuli oma tuoksunsa, hiki saattoi haista ja sai siellä tupakoidakin, muistelee Juhani Heimo aikaa Perniön Kisakallion lavan huippuvuosina.
Kysymys kuuluukin, elääkö Kisakallio vain muistoissa eikä ollenkaan esimerkiksi valokuvissa tai kaitafilmeillä.
Nykyään Paimiossa asuva Juhani Heimo vietti nuoruusvuotensa lavalla kohtalaisen tiiviisti: hänen isänsä Paavo oli pitkään lavaa pyörittäneen Perniön Nousevan puheenjohtaja ja vastasi pitkälti lavan asioista vuosina 1958-74.
Aikuisiällä Heimoon iski nostalgiankaipuu ja hän alkoi etsiä nuoruuden Kisakallioon liittyvää materiaalia. Tieltä käsin ja porteilta otettuja kuvia on jonkin verran, mutta arvoitus on, missä piileksivät otokset pihalta, kioskeilta ja kaikkein pyhimmästä eli lavalta ja esiintyjistä?
–Varmasti siellä on jollain ollut kamerakin mukana, uskoo Heimo.
Kyselyt eivät tähän asti ole tuottaneet juuri tulosta, mutta jos kuvia jostain löytyisi, otokset olisivat osa suomalaisen popin historiaa. Pelkästään kotimaisten esiintyjien lista on nimittäin todella nimekäs.
Jos materiaalia löytyy, omikseen Juhani Heimo ei kuvia tai filmejä halua, digikameralla tai muuten otetut kopiot riittävät. Heimo ajelee tarvittaessa kuvien luo, joskin postikin tietysti kuvia kuljettaa.
–Yllättävää, jos kellään ei ole ääninauhojakaan. Meilläkin oli mankka siihen aikaan, Heimo muistelee.
Toisaalta mies soimaa itseäänkin.
–Oli minullakin sellainen Cocacola-kamera jo silloin, sillä olisi saanut hyviä kuvia mutta miksi se ei ollut silloin mukana.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
