– Kirjaston vanha slogan oli tietoa, sivistystä ja virkistystä. Kyllä siihen voi lisätä suoraan, että terveyttä, myhäilee Perniön kirjaston johtaja Kirsti Leikkonen. 
Kirjasto on kunnissa yksi matalimman kynnyksen palveluja ja auttaa kotoutumisessa uudelle paikkakunnallekin, uskoo Leikkonen.
Hän on saanut seurata perniöläisten lukutottumuksia aitiopaikalta, kirjaston tiskin takaa käsin 36 vuotta.
Jäljellä ennen eläkepäiviä on reilu viikko töitä.
– Nyt on sellainen olo, että lähden eläkkeelle hyvillä mielin, sanoo Leikkonen.
–Molemmista asioista olen tykännnyt, niin kirjoista kuin asiakkaista.
Mukava työporukkakin on yksi asia, joka saa Leikkosen kiitokset.
Mukavat ihmiset pysyvät, vaikka kirjaston toimenkuva ja olemus ovat muuttumassa. Yksi esimerkki on käsikirjasto hakuteoksineen; aikanaan iso, nyt jatkuvasti pienenevä. Tietosanakirjojen tieto haetaan verkosta.
Kaunokirjallisuuden, painetun, asemaan Leikkonen uskoo. Sähköisen kirjan todellista läpilyöntiä saadaan hänen arvionsa mukaan odottaa ainakin yksi ihmisikä.
Huolettava asia ovat ne nuoret, etenkin pojat, jotka eivät lue.
– Se tuntuu aika käsittämättömältä ja valitettavalatkin
Yhtä ja ainoaa patenttivastausta tilanteen korjaamiseksi ei pitkän linjan kirjastolaisella ole.
Lukijansa pitäisi löytää etenkin kotimaisen nuortenkirjallisuuden: suomalainen kirja kumpuaa nuorten omasta ympäristöstä ja käyttää hyvää kieltä.
– Vaikka olisi miten hyvä käännös, se ei ole ihan sama asia.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
