Skip to main content

Kippitehtaan sisällä muuttui enemmän kuin ohi ajava ikinä arvaakaan

Tapio Nurmella on tallessa muistoja menneestä; henkilöstölehtiä, juhlajulkaisuja ja tasavuosien koriste-esineitä. Metallialan yrityksessä ne tehtiin tietysti itse.

Perinteistä perhealbumia selaillessa vastaan voi tulla pulma. Aina ei muista, keitä ovat ihmiset kuvissa. Tätä ongelmaa ei ole, kun perniöläinen Tapio Nurmi luettelee nimiä kuvista paljoa arvailematta.
–Toinen tuossa on Vainio ja tuossa on Veikkolin ja Virtanen…
Edessä ei ole perhealbumi vaan perniöläisen Nummi Oy:n 75-vuotisjuhlajulkaisu. Neljännesvuosisata sitten Guy Casen otti siihen mustavalkoisia kuvia silloisista tehtaan työntekijöistä silloisten töiden ääressä.

Samaisen tehtaan seinässä lukee nykyään isolla Wipro, mutta Nummi on ja pysyy tehtaassa valmistettavien kippisylinterien ja hydrauliikan komponenttien tuotenimenä.
Jo mainitun Tamrockin ohella näitä tuotteita käyttävät esimerkiksi sellaiset jätit kuin Ponsse ja John Deere.

Syy muistella vanhoja on selvä: yrityksellä on sata vuotta täynnä ja kutsuvierasjuhlia vietetään tänään.
Tapio Nurmi ehti saada täyteen 50 työvuotta samassa yrityksessä.
Kipit olivat yrityksen arkea jo syyskuussa 1967, kun Nurmi asteli ensi kertaa tehtaan ovesta.

Nurmi miettii, että sisällä on muuttunut enemmän kuin ohi ajava arvaa: yli 50 vuotta sitten tehdas oli nykyistä pimeämpi, meluisampi ja likaisempi. Työ oli paljon fyysisempää ja ilma paksu.
–Jokaisella oli oma työvaatehuolto ja sen muistaa, että jollain oli puhtaat haalarit ja toisella tosi kiiltävänä rasvasta.
Nyt Nurmea naurattaa muistella samaista tehdasta 1990-luvulla, kun lattiat oli uusittu ja tehdas niin siisti, että juhlissa pöydät saatettiin kattaa halliin koneitten väliin. Kehitys on jatkunut samansuuntaisena.

Nurmi aloitti työnsä koneiden ja laitteiden asennustehtävissä ja ehti myös opastaa niiden käyttöä.
–Työ on ollut tosi vaihtelevaa, ja siinä se varmaan onkin, että ei ole tullut mietittyä, olisiko toisella puolella aitaa vihreämpi ruoho.
Tänä päivänä robotiikka on osa arkea, aikoinaan ensimmäiset reikäkorttikoneet olivat mullistus.
–Ja ne pistettiin tekemään kahta vuoroa, kun ne olivat niin kalliita.

Sukutarinoita kulkee rinnakkain monta: yrityksen perustajan Knut Wiktor Nummen poikaa Erkki Nummea seurasi toimitusjohtajana hänen poikansa Seppo vuodet 1977-1981.
Myös tehtaan puolella on ollut töissä usempia sukupolvia. Niin tälläkin kertaa: Tapio Nurmin poika Marko on Wipron tehdaspäällikkö.

Sata vuotta tarkoittaa sitä, että maailmassa on nähty monenlaista lasku- ja noususuhdannetta.
Viime vuosina paikallislehden toimituksesta on ollut aihetta soittaa Wiprolle monestakin syystä. Keväällä 2019 uutisen aihetta antoi se, että tehtaalla painetaan työtä läpi vuorokauden ja viikonloputkin; vuoden saldo oli ollut 65 000 hydraulisylinteriä.
Koronapandemian alettua muuttui ääni kellossa: kulkevatko valmiit tuotteet, entä komponentit, onko tilauskantaa.
Vuosi sitten aihe oli jälleen iloisempi: Wipro investoi Perniön tehtaan uuteen maalaamoon.
–Kyllä ne ovat aina olleet kipeitä paikkoja, miettii Tapio Nurmi huonoja talousuutisia tehtaalla.

Lue koko juttu 15.6. painetusta ja digilehdestä!

Jaa artikkeli: