Yksi vesistö on ollut uutisissa yli muiden viime päivien aikana; Turun kupeessa sijaitseva Littoisenjärvi nousi valtakunnalliseksikin uutisaiheeksi, kun järven vesi kirkastui kuin taikaiskusta.
Järveen lisättiin sikäläisen hoitokunnan hankkeena yli sata tonnia polyalumiinikloridia, joka sitoo fosforin pohjan sedimenttiin ja poistaa näin sinilevien tarvitsemaa ravintoa. Järvellä on vieraillut lähes kristallinkirkasta vettä ihailemassa laumoittain ihmisiä, ja vaikka vesi ei ihan yhtä hohtavana yli kesän säilykään, odotetaan tilanteen levien suhteen olevan ainakin lähivuosina paljon aiempaa parempi.
Kokeilu kiinnostanee myös eteläisessä Salossa; järviä riittää ja niillä hoitohaluja: vasta viime viikolla kaupunki myönsi hoitoyhdistyksille avustuksia niitto- ja muihin toimiin.
Yhtä pahaa tilannetta kuin Littoisissa ei eteläisessä Salossa järvissä ole toistaiseksi ollut. Perusongelma Littoisissa on ollut järven suuri sisäinen kuormitus, jota on pyritty vähentämään muun muassa uutteralla hoitokalastuksella.
Kemikaalikäsittelyn pitkän aikavälin tehoa on mielenkiintoista seurata, samalla järven tarina antanee muiden järvien hoitokunnille ja muille toimijoille viitteitä siitä, millaisia hoitotoimia on syytä tehdä ja missä mitassa, jotta tilanne ei pääse yhtä hankalaksi.
Kemikaalikäsittely on viimeinen keino, joskin ympäristölle koko lailla vaarattomaksi todettu. Lähiajat ja –vuodet näyttävät, onko siitä avuksi niissä tapauksissa, joissa muu ei auta. Jos on, käsittelyä ei ole syytä arastella. Aivan ilmainen oljenkorsi sekään ei tosin ole.
