”Toukokuun meinasin 
kai unohtaa,
tuollahan se tanssiikin
varpaillaan”.
Näin ylistää kevään tuloa Eleonora Sychold.
Kahdeksanvuotias kemiöläinen Eleonora on taitava kynänkäyttäjä ja tarkkailee ympäristöään valppaasti.
Viime talvena mummolassa hän kirjoitti runon. Myöhemmin hän kirjoitti toisen ja kohta runoja ja loruja oli koossa monta, tarkemmin sanoen kirjan verran. Kirjaksi ne myös koottiin.
Vuoden kulkua ja ympäristöä tarkkailevat runot kuvitettiin valokuvaajaäiti Lauran ottamilla kuvilla. Nuppineuloja ynnä muuta – kirjassa on kolmisenkymmentä runoa.
– Kun kirja tuli valmiina eteen, en voinut millään uskoa, että se on oma kirjani, kertoo Elenonora.
Entä mistä aiheet sitten tulevat?
– Sitä on vaikea sanoa. Jostain ne tulevat, kaikesta mitä näen.
Sycholdien punainen talo seisoo uskomattomassa rauhassa Kemiönsaaren pohjoislaidalla, pienen tien päässä metsän reunassa. Vaikka ollaan kaukana ihmisvilinästä, nähtävää ja runonaiheita riittää.
– Meillä on täällä ihan omat luonto-ohjelmat ikkunan takana, kehaisee puolestaan John Sychold.
Elonora ei ole ainoa kirjailija pienessä talossa pellon reunassa.
Äiti Laura kirjoitti hänkin kirjan talven aikana.
Rotterssonin Hipsun ja Tipi-koiran ihmeelliset seikkailut –niminen tarina lähti liikkeelle kuten tarinoilla on ollut tapana, ensin ne kerrotaan ja sitten kirjoitetaan muistiin. Laura Sychold kertoi nimittäin Eleonoralle tarinoita iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
– Ja Elli auttoi juonen kehittelyssä. Sitten iltaisin kirjoitin tarinat puhtaaksi. Aamulla oli kaksi innokasta kuuntelemassa, mitä olen saanut aikaan, nauraa Laura Sychold.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
