–Tortilloja saisi olla useammin, toivovat kahdeksasluokkalaiset Anni Laitinen ja Vilma Sundholm.
Samanikäisen Cedric Haron toivelistalla koululounaille olisi useammin uunimakkaraa ja Luka Tallqvist ei pistäisi pahakseen, jos härkiswokki poistuu listalta.
Tiistaina nelikko söi Perniön Yhteiskoulun kouluravintolassa cappellipaistosta, salaattia ja paistoksen päälle kuului vielä luraus ketsuppia. Kasvisvaihtoehtona olisi ollut härkäpapu-kasviskiusausta.
Jälkimmäiseenkin astiaan oli tehty kolo. Numeroiden valossa kasvisvaihtoehdon suosio laahaa vielä perässä, mutta kasvaa kaiken aikaa.
–Pelkästään kasvisruoan ottaa koulun oppilaista päivittäin viitisenkymmentä, summaa ravitsemis- ja puhtaanapitopäällikkö Anu Sorvari-Happonen.
Kaikkiaan ruokailijoita on koulussa päivittäin noin 280, joten pelkkää kasvisruokaa syöviä on vajaa viidennes.
Kahdeksasluokkalaisten nelikko toteaa, että lihavaihtoehto on yksinkertaisesti se luontevin otettavaksi. Liharuokaa on totuttu kotonakin syömään ja joskus haraavat vastaan pienet asiat: härkiswokin kuivaksi koettu riisi tai chili sin carnen ulkonäkö.
–Kyllä se merkitsee, miltä ruoka näyttää, sanoo Vilma Sundholm.
Tiistain kasviskiusaus oli hänestä näöltään ihan ok. Kalaruoille annetaan pääosin hyväksyvä tuomio, mutta seitikeiton seikuutiot oudoksuttavat.
–Joskus jää kouluruoka syömättä ja haetaan jotain kaupasta. Tai sitten on leipäpäivä, myöntää Anni Laitinen.
Ruoan kotimaisuus ei niinkään paina ruokailijoiden ajatuksissa, maku ja ulkonäkö kylläkin.
–Sesongin mukaan syömisessä meillä on vielä tekemistä, mutta toisaalta syövätkö nuoret koko talvea kotimaista porkkanaa, lanttua ja punajuurta, pohtii Anu Sorvari-Happonen.
Koko kouluruokajuttu ja Omasta maasta -liite 14.10. digi- ja printtilehdessä!