Tulipa pitkä lanka! Adelina Karppinen katsoo värttinää, kun langan yläpää on Minna Mollgrenin käsissä. Puuhaa seuraavat Mirkka ja Arttu Kortejärvi sekä Adelinan isoäiti Terttu Toivonen.
Perniön museossa sai sunnuntaina kokeilla, miltä tuntuu valmistaa lankaa entisajan malliin. Lapsille suunnattu teemapäivä oli saanut perheet liikkeelle: mukana oli kiinnostuneita jopa kolmessa polvessa. Adelina Karppiselle ei yksi karstaaminen ja värttinän käyttö riittänyt – hän saapui yläkerrasta puupillin teosta lampaanvillan ääreen vielä toisenkin kerran.
– Olen lukenut kirjoja langanteosta, se jotenkin vain kiinnostaa, tuumasi Adelina innostuksestaan.
Adelina oli saapunut museolle yhdessä isoäitinsä Terttu Toivosen kanssa. Tieto tapahtumapäivästä oli kantautunut Adelinan äidin kautta.
Arttu ja Mirkka Kortejärvi ajoivat Perniöön Halikosta saakka. Arttua näytti kiinnostavan suomalaiset värit – karstaan hän asetti valkoista ja sinistä.
– Nämä villat ovat jo valmiiksi puhdistettuja. Värjättyjäkin on mukana, koska niistä saa mukavasti väriä mukaan lankaan, kertoi perinteisiä työmenetelmiä esitellyt Minna Mollgren.
Salin kupeessa seisoi museon vakiovarustukseen kuuluva rukki, mutta sillä ei ollut tänään käyttöä. Lankaa alettiin luoda värttinään, ja sen sekä ketterien käsien aikaansaama kierre sai aikaan paksuhkoa lankaa.
– Kierre pitää langan kasassa. Myös oman lemmikin karvoista voi tehdä tällaista, paljasti Mollgren.
Noin metrin mittaisesta langasta tehtiin tällä kertaa rannekoruja. Yläkerrassa taas tehtiin puupillejä Minna Hokan opastuksella.
– Tosi kiva ääni tuli pillistä, tuumi uudestaan karstaamaan palannut Adelina Karppinen.
Elaia Paju teki yläkerrassa hienon pillin. Oliko myös pilli pajua, se ei tullut täysin selväksi.
