Maakunnat paiskasivat kuuluvasti kättä Perniössä maanantai-iltana, kun kuuden varsinaissuomalaisen naisen porukka aloitti 
karjalaisten kansanpukujen, feresien valmistuksen.
Idea kurssiin oli tullut sentään vain Kemiöstä ja kurssin vetäjä Maire Manninen taas on tehnyt pitkän pätkän työurastaan Pohjois-Pohjamaalla Rukan hiihtokeskuksessa.
– Harrastuksena olen tehnyt montakin pukua ja tutkinut niiden historiaa, Manninen kertoo.
Opettaminen on Maire Manniselle uutta, mutta kun kurssille etsittiin vetäjää, hän ei epäröinyt lähteä mukaan.
Feresi tunnetaan myös siitsan nimellä. Se on henkselimekko ja lähtöjään karjalainen kansan- mutta ei kansallispuku jonka juuret ovat 1800-luvulla. Mekon lisäksi pakettiin kuuluvat paita eli rätsinä ja esiliina eli peretniekka.
Koska kyseessä on kansanpuku, siitä saa tekijä tehdä itsensä näköisen.
Yksi suosittu tapa on siirtää pukuun Karjalan värit, itse hame voi olla ”karjalanpunainen” ja kantit ovat mustat.
– Yhtä oikeaa feresiä ei ole, muistuttaa Maire Manninen.
Maanantaina pohdittiin jo monelta kantilta, mitä kangasta kukin kurssilla tekemiseensä tilaa; mikä laskeutuu nätisti, mikä kutistuu riittävän vähän, mikä ei hiosta ja tietysti paljon painaa sekin, millainen kuvio kankaassa on.
– Hui, tämä punainen kukikas kangas ottaa oikein silmään kun sitä kauan katsoo, tuumi yhdestä kangasnäytteestä Somerolta tullut Raili Kyyrä.
Perniön Karjalaisten junaileman kurssin alkusanat lausuttiin syksyllä perinneiltamissa Salossa, kertoo Marja Rautanen. Paikalle tilaisuuteen oli tullut feresiin pukeutunut rouva, jonka pukua ihailtiin kovasti. Kohta lausuttiinkin ääneen ajatus siitä, että miksipä ei pukuja voitaisi tehdä kimpassa.
Lue koko juttu Perniönseudun Lehdestä
