Tervepä terve. Toimituksen itäluokan viikkotunti pidetään tässä seuraavaksi.
***
Jos tässä jotain sopii toivoa vaalipuheilta niin sitä, että puhutaan edes suunnilleen niistä asioista, joihin kaupungin elimissä tai aluehallinnon pöydissä vaikutetaan.
Niitä riittää, kun listalla ovat niin kouluasiat kuin terveydenhoitokin eikä kummankaan tärkeyttä voi kiistää. Se onkin sitten jo taitolaji, miten tehdä monesti monimutkaisista asioista kiinnostavia edes muutaman viikon ajaksi. Miten laatia mainospuhe hoitajamitoituksesta, siinäpä pulma.
Eräät yrittivät jo aloittaa, mutta kehnolla menestyksellä. Peruskoulussa ei tietenkään ole esimerkiksi mitään pervoilua, jota pitäisi kitkeä, joten se siitä.
Tämä tietysti pistää miettimään, että kepeässä pervoudessako olisi täky aikuisikäisten opiskelijoiden haalimiseksi tunneille, jos luvattaisiin, että meillä luennoilla muutakin ankaraa kuin saksan taivutussäännöt.
Toisaalta mikä nyt sitten pervoksi lasketaan, kun normaalikin on yhtä lailla mahdoton käsite kuin oikeat työt tai talonpoikaisjärki, tavallisesta puhumattakaan. Ei sellaisia olekaan. Miettii nyt vaan itse kenenkin lähipiiriä: jokainen on mielestään aika normaali ja silti riviin asetettuna väessä on eroja kuin hullunkuristen perheiden pakassa tai Veikko Huovisen pikkujutuissa.
Ajatus oikeastaan sai sinettinsä, kun alkuviikosta tuli uutisia Lapinlahden salametsästysoikeudenkäynnistä. Eräässäkin jutussa mainittiin, että tavalliset miehet kävivät vuosia salametsästämässä petoja. Kaiken asiasta luetun jälkeen tavallinen näyttäisi olevan kaukana tapahtuneesta, mutta uskotaan nyt sitä, mitä lehdessä lukee.
Eräs juttu kertoi, että yksi epäiltyjen käyttämä pakastin oli piilotettu ulkorakennukseen heinäpaalien varjoon. Jos asia ei pistäisi vihaksi enemmän kuin moni muu, voisi todeta, että eihän tällaista olisi keksinyt edes Lapinlahden linnut.
Liian halpaa kosiskelua ei muuten tietenkään kannata harjoittaa. Ne ovat alue-, eivät alevaalit.
***
Eipä sillä, odotellessa voi seurata vaikka yritysmaailman uutisia.
Nokian nimellä on Salon seudulla omanlaisensa kaiku ja äänimaailmaan silloin joskus kuului kaiun lisäksi myös kahina. Muistattehan ne firman logolla brodeeratut takit, jota ei voinut välttyä näkemästä.
Alkuviikosta Nokia kertoi vaihtavansa johtajaa ja samalla tuli puheeksi se, että aikovat keskittyä jatkossa myös puolustusteollisuuden palvelemiseen.
Ei uutista, joka ei herättäisi armeijamuistoja. En viittaa jalkineisiin vaan siihen, että Nokia ei toki ole ensimmäistä kertaa puolustuksen asialla. Nokian valmistama oli nimittäin myös Sanomalaite, jota vielä me vuosituhannen lopun varusmiehet yritimme käyttää.
Jos näyttäytyy palvelusaika jälkikäteen katsoen melko kahelina puolena vuotena niin ei Sanomalaite ollut ainakaan kokonaiskuvaa kirkastava tekijä.
Laitteita oli kahta sorttia. Pienempi partiosanomalaite oli tiiliskiven muotoinen ja kokoinen ja sen kanssa tapellessa toivoi, että sekin olisi muurattu vuosisadoiksi seinään.
Isompi muistutti vähän sähkökirjoituskonetta tai oikeastaan harmonikkaa. Laite mahtui polvelle, painoi paljon, siinä oli helkkaristi nappuloita eikä siitä äkkinäinen saanut ulos mitään tolkullista viestiä ihmiskunnalle. Siihen mennessä hankitusta tietokonekokemuksesta ei ollut apua, ja arvaan että yhtä ihmeissään olisivat tämän päivän nuoret Sanlan kanssa tekemisiin joutuessaan. Käyttöohjekirjalla saati kouluttajan sanoilla ei ollut mitään järjellistä yhteyttä pöydällä odottaneeseen laitteeseen.
Kapine sinänsä oli sellainen kuin käyttöesineen pitääkin olla: ei juuri pahastunut, vaikka sitä vähän kolhi ja hutki ja käyttö onnistui rukkaset kädessä.
Laitteella oli määrä lähettää tekstimuotoisia viestejä vehkeestä toiseen ja ennen sanomien lähettelyä oli tietysti pitänyt rakentaa alkeellinen puhelinverkko metsään ja jotenkin radiotkin liittyivät asiaan. Urakan helpoin osa oli sitoa parikaapelia koivun oksalta toiselle.
Tätä juttua tehdessä piti vielä kurkata netistä laitteen teknisiä tietoja. Samalla selvisi, että kapineen mallinimi on DA-8520. Sattuvaa sinänsä, kun koko puolustuksen idea on, että ei hirveästi pitäisi jatkossakaan sanoa, että da.
Ajat muuttuvat ja kapineetkin, jopa tietyn firman puolustuslaitteet. Tarkoitan, että itsepuolustuslaite se on klassikkokin, Nokian kumipamppu.
Ja siinäpä käyttöesine: ei käyttöjärjestelmää, ei hyytyviä akkuja eikä kai käyttöohjekirjaakaan. Tekniikkalaji sen käyttö on ilmeisesti silti.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
