–Etäisesti kristillinen lahko, sanoo Johannes Alaranta vanhoillislestadiolaisuudesta ja tarkentaa sitten sanomistaan:
–Kristinuskossa hienointa on armo, mutta tuossa liikkeessä se ehdollistetaan. Ansaitset sen vaan, jos elät vanhojen miesten ohjeiden mukaan, Alaranta toteaa.
Perniön aluekappalaisena vuodesta 2014 toiminut Alaranta ei kritisoi ensi kertaa vanhoillislestadiolaista liikettä, jossa hänen ovatkin juurensa ovat. Hän on moittinut niin opinkäsityksiä kuin maallikkorippiä ja sitä, miten liike on suhtautunut sen piirissä ilmenneisiin pedofiliatapauksiin.
Julkinen arvostelu johti vuosia sitten miehen erottamiseen rauhanyhdistyksestä ja hän päätyi lukuisiin otsikoihin aiheen tiimoilta valtakunnallisissakin medioissa.
Nyt Alaranta palaa vielä kerran aiheeseen. Hänen toinen romaaninsa ”Armoton Pohjanmeri” julkistetaan ensi viikolla ja sen tapahtumat sijoittuvat lestadiolaiseen yhteisöön.
Kirjan päähenkilöinä ovat aviopari Sofia ja Matti, joilla on molemmilla ollut kannettavanaan lapsuudesta asti synkkä salaisuus. Joku on tehnyt molemmille julmasti, mutta siitä ei voi puhua tai ainakaan se ei auta. Sofian tapauksessa tekijä on ollut hänen isoisänsä, joka on pidetyn puhujan ja mukavan miehen maineessa eikä hänestä suostuta uskomaan pahaa.
Alaranta toteaa tapahtumien ja hahmojen olevan keksittyjä, mutta ne väistämättä pohjaavat kaikkeen hänen kuulemaansa.
Romaani syntyi tunnin pätkissä. Psykoanalyyttisen psykoterapian opinnot kuljettivat Alarantaa Helsinkiin välillä muutamankin kerran viikossa ja junassa oli aikaa kirjoittaa. Teksti syntyi sen enempiä suunnittelematta; taustatyöt oli tavallaan tehty jo vuosia sitten ja tarina hahmoineen keriytyi kirjoittaessa auki.
Koko juttu 9.11. painetussa ja digilehdessä.
Johannes Alarannan romaanin ”Armoton Pohjanmeri” julkaisutilaisuus tiistaina 14.11. klo 18 Perniön kirkossa. Musiikista vastaa Siiri Nordin.