Tulin äsken 17.3. tyytyväisenä Osuuspankin Teijon konttorissa asioinnin jälkeen kotiin.
Aloin katsoa päivän postia ja silloin jysähti: ”mää olin ku klapul päähä lyätty”. Tyytyväisyys Osuuspankkia kohtaan katosi kertalaakilla. Salon Osuuspankki oli lähettänyt meille kirjeen, jossa meitä kyllä tituleerataan hyviksi asiakkaiksi mutta siitä huolimatta, vaikka hyviä ollaankin, niin ilmoitetaan kylmästi että pankkikonttori vedetään meiltä alta!
Kuten alussa sanoin, olin vastikään konttorissa viemässä laskua maksuun mutta siellä ei asiasta mainittu. Teija tosin oli oudon apean tuntuinen.
Lopetusuhka ehkä on häälynyt ilmassa koko sen jälkeisen ajan kun Perniön Osuuspankki fuusioitui suureen Salon Osuuspankkiin. Nyt on vain suuri kaunista, pienet syrjäkylät saavat jäädä nuolemaan näppejään. Mitäs liityitte!
Teijon konttori oli avoinna vain yhden päivän viikossa. Kun se nyt suljetaan niin pääkonttori tekee varmaan mahtavan tilinpäätöksen!
Teijolla oli vielä jokin aika sitten neljä pankkia tai kassaa; Osuuspankki, Säästöpankki, Postipankki ja Terho-säästökassa. Väkiluku on varmaan sama ellei jopa lisääntynyt mutta pankit ovat häipyneet yksi toisensa jälkeen. Tavalliset pankin asiakkaat kun ovat suurten johtajien mielestä vain turhia pankin lattian likaajia, hiekkaa kengissään sisään kantavia työläisiä ja pieneläkeläisiä. Ennen pankit maksoivat säästäjille muutaman prosentin korkoakin. Nyt sekin on melkein olematon, miltei jokaisessa pankissa asioinnista maksetaan palvelumaksu ja nyt sitten lopetetaan koko kyläpankkitoiminta.
Menevätkö pankkien keräämät varat johtajien palkkoihin ja optioihin ja loisteliaisiin pankkisaleihin, kun ei mikään enää tunnu riittävän. Vanhassa laulussa Marmoripankit sanotaan: holvit täynnä hopeoita, ken ne sinne raatoikaan?
Sitä voidaan vieläkin kysyä!
Meillä kaikilla ei ole verkkoyhteyksiä, kuten on konttorin lopettamiskirjeen yhteydessä tulleessa mainosesitteessä olevalla nuorella naisella, joka sohvalla maaten hoitaa yhteyksiään pankkeihin!
Salon Osuuspankkia ”hyvästä” asiakassuhteesta kiittäen
Lähiruokaa ja mjölkkiä
Viime aikoina on ollut myrsky maitolasissa Arla Ingmanin Ruotsista tuoman maidon takia.
Tuontia vastustetaan, mutta väärin perustein. Maitoa ei pitäisi vastustaa siksi, että se on ruotsalaista. Onhan maamme harjoittanut maitotaloustuotteiden tuontia ja vientiä ijät ja ajat. Tällaisen tuontimaidon heikkous on siinä, että rahdataan painoyksikköä kohden halpaa tuotetta pitkiä matkoja. Sama tauti riivaa kyllä kotimaistakin maitoa.
Jotakin järjetöntä on siinäkin, että vuonna 2008 Suomesta vietiin jogurttia 22 595 000 kiloa ja sitä tuotiin 26 942 000 kiloa. Tuontijogurtit lienevät pääasiassa niitä, jotka mainosten mukaan pitävät vatsan kunnossa ja mielen virkeänä. Jos tällaista hoitoa kaipaa niin suomalaiset hapanmaitotuotteet ajavat kyllä saman asian. Parasta on nykytiedon mukaan Gefilus. Sitä saa apteekeista myös kapseleina.
Olin ”opintomatkalla” Keski-Euroopassa. Sveitsissä on paljon pieniä meijereitä. Yksi tutustumiskohteistamme oli pieni juustola Eugster Käserei. Maitoa otettiin vastaan päivittäin noin 1000 litraa. Maidontuottajat toivat maidon meijerin käsirattailla. Juuston valmistuksen ohella juustomestari myi paikallisille kuluttajille juustoa, voita, piimää ja maitoa, joista kaksi viimeksi mainittua mitattiin litranmitalla ostajien astijoihin.
Tästä ei ole malliksi Suomen maitomarkkinoille, mutta funteerata kyllä voi, onko kotimaisenkin maidon kuljetukseen käytettävä 1540 kilometriä ennen kuin se on takaisin paikassa, josta se alkujaan lähti (PSL 31.12 08).
Ruotsalaiseen maitoon viittaa myös Ulla Huittinen kirjoituksessaan ”Suositaanko lähiruokaa vain juhlapuheissa” (PSL 11.3). Hän liputtaa voimakkaasti lähiruoan ja yleensä suomalaisen työn puolesta, joka on tietenkin ihan oikein.
Kun tässä nyt on ollut puhetta maidosta, niin Salon seudulle näyttää ”lähimaito” tulevan Riihimäeltä ja viili aina Oulusta asti.
Mitä tulee varsinaiseen lähiruokaan niin sen tuottaminen ja markkinointi on erittäin vaikeaa. Siitä pitävät huolen kauppojen keskusliikkeet, suuret elintarvikeyritykset ja EU:n direktiivit.
Lähiruokaa on tyystin turhaa etsiä markettien elintarvikepakkaushyllyköistä. Niissä olevat valmisteet ovat tehneet pitkän matkan ennen kauppaan tuloa.
Jos haluaa nauttia lähiruoasta niin sitä löytyy toreilta ja suoramyyntitiloilta. Ellei näitä ole lähellä on tyydyttävä kuuntelemaan kauniita puheita.
