Syyskuinen sää on selkeä ja meri lähes peilityyni, kun Raimo Hyvärinen lähtee lauantaipäivän valjettua kokemaan silakkaverkkojaan Särkisalon Ekholman selälle.
Hänen Soili-vaimonsa jää vielä toviksi sisätiloihin päättelemään kortinpeluutaan. Keittiössä on toiveikasta taikauskoa.
– Ei mennyt pasianssi läpi. Tämän pitäisi tietää hyvää kalantuloa, hän hykertelee ja lähtee valmistautumaan silakkasaaliin vastaanottoon.
Rantavajalla hänen seuraansa liittyy kirkonkylällä asusteleva apulainen Sirpa Maaskola. Paikalle alkaa pikkuhiljaa valua myös muuta väkeä odottelemaan konkreettista vastausta siihen, onko ahti tällä kertaa pyytäjälle antelias.
Jännitys tiivistyy, kun valkoinen moottorivene palaa kaislikon takaa kotirantaan Muskonlahdelle. Pian selviää, että joku muu oli ehtinyt tyhjentää verkot ennen niiden nostoa. Hylje oli säästänyt jostain syystä Hyvärisille yhden ehjän norssin. Päitä ja muita kalanrippeitä verkkoihin jäi kourallisen verran.
– Nöyräksi vetää. Siellä se hylje pällisteli minua viiden metrin päästä ja taisi hieman virnistelläkin meikäläiselle, murahtelee Raimo Hyvärinen.
Hän muistaa kokeneensa vastaavalaisen takaiskun kerran aikaisemmin. Pari vuotta sitten ryöstöretkellä hänen verkoillaan kävi mitä ilmeisimmin saukko.
Hyväriset ovat toimineet aikanaan ammattikalastajina, ja veri vetää edelleenkin vesille varsinkin syksyisin. Tällä hetkellä he sanovat kalastuksen olevan heille vain harrastus.
– Ilman tätä harrastusta meillä ei olisi silakkalaatikkoa, muistuttaa Soili Hyvärinen.
Pettymykset kuuluvat olennaisena osana kalastajan kirjavaan arkeen. Koskaan ei voi tietää, mitä meri kulloinkin antaa. Mahdonta on ennustaa sitäkin, millaisia tuomisia heillä on ensi lauantaina Särkisalon silakkamarkkinoille. Ja kuten nyt tuli todistettua, pasianssinkaan perusteella ei tulevaa voi povata.
Yleensä kalastuskauteen osuu yksi suuri silakkaparvi. Särkisalon vesille sellainen ilmaantui elokuun lopulla.
– Emme punninneet saalista, mutta silakoita oli varmastikin noin 300 kiloa. Sillä määrällä ruokittiin kerralla koko Särkisalo, kertovat Raimo ja Soili Hyvärinen.
Koko juttu painetussa lehdessä
