Turkulaisen yökerhon vessassa konkretisoitui viikonloppuna, kuinka tavallista huumeiden käyttäminen bileympäristössä on. Kokaiinin ja muiden piristävien huumeiden käyttäminen juhlimistarkoituksessa ei ole ihmeellinen ja tavaton ilmiö edes parikymppisillä opiskelijoilla, vaikkakin se usein liitetään keskiluokkaisten aikuisten ”bilehuumeeksi”.
Helsingin Sanomat kuvaili kokaiinia suomalaisten suosikkihuumeeksi ja THL:n mukaan sen käyttö onkin lisääntynyt Suomen kaupungeissa valtavasti, varsinkin Etelä-Suomessa.
Tamperelainen kaverini sai muutaman klikkauksen jälkeen ostettua lasipurkillisen kannabista Telegramin kautta. Saatavuus ja helppous ovat varmasti avainasemassa myös kovempien huumeiden yleistymisessä. Enää ei tarvitse tuntea ketään, vaan tuttavuuksia voi luoda tyhjästä oman kodin lämmöstä käsin. Piireihin pääsee, jos niihin haluaa. Eikä tarvitse edes jäädä osaksi tätä kuvitteellista piiriä, vaan pelkkä vierailukin riittää.
Uutisotsikoista opitut ulkomailta tulevat huumelastit voivat tuntua vaaralliselta uhalta suomalaisille juhlijoille. Todellisuus on kuitenkin se, että täältä löytyy markkinat, joille on kannattavaa kuljettaa pienlentokoneellisia kokaiinia. Uhka se tietenkin on, mutta ei ulkoapäin tuleva. Ylikansalliset järjestöt eivät toisi huumeita Suomeen, ellei ongelma olisi jo olemassa.
Nuorten alkoholinkäytön vähäisyydestä on puhuttu paljon. Sitä on selitetty esimerkiksi sober curious -ilmiöllä, eli sillä, että yksinkertaisesti päihteiden käyttäminen ei kiinnosta. Toinen syy voisi kuitenkin olla myös se, että yökerhoon mennään vessan kautta, ja tanssiessa kädessä onkin lonkeron sijaan vesilasi. Sukupolvi siirtyy ikään kuin päihteestä toiseen, osa totta kai myös kokonaan pois päihteiden vaikutuspiiristä.
Suomessa sattuu eniten alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemia Euroopassa. Huumeisiin kuollut nuori on todennäköisimmin mies, jonka kuolema on ollut tapaturmainen.
Huumekuolema ei aina tarkoita sitä, että huumeita on käytetty systemaattisesti pitkään. Yhtä lailla ”bilehuume” voi sisältää joko tuntematonta ainetta tai väärässä suhteessa sekoitettuja aineita, jotka johtavat käyttäjänsä kuolemaan.
THL:n jätevesitutkimuksesta selviää, että kokaiinin ja ekstaasin käyttö näkyy erityisesti viikonloppuina, mikä viittaa käytön satunnaisuuteen. Bilehuume on käsitteenä siitä huolimatta harhaanjohtava. Ikään kuin se tekisi kokaiinista, ekstaasista tai amfetamiinista riskittömämpää käyttöympäristön ja käyttöajankohdan vuoksi.
Huumeet nähdään yökerhossa ymmärrettävänä asiana, mutta kun sama aine viedään kadulle, sen merkitys muuttuu. Kun, sitä käyttää joku, jolla ei olekaan valkoista kauluspaitaa, jonka kolme ylintä nappia ovat auki tai kimaltein koristeltua minihametta, se muuttuu likaiseksi ja rumaksi. Aine on sama, mutta ympäristö määrittää, kuinka se nähdään.
–Vau, miten hyvä meno hänellä on! huudetaan sisällä.
–Hyi, mennään vähän kauemmas, hän on varmaan aineissa, kuiskataan ulkona.
Samaisena lauantaiyönä törmäsin Turun keskustan kadulla vähän itseäni vanhempaan mieheen, jonka kanssa jäimme hetkeksi juttelemaan. Hän oli juuri päässyt vankilasta ja harmitteli, että pitkään jatkunut ”puhdas kausi” oli päättynyt aamulla, kun vanha kaveri oli tullut käymään. Vaikka kyse onkin hyvin erilaisesta käytöstä, ryhmäpaine omalta osaltaan voi tehdä piristävien huumeiden käytön lopettamisesta vaikeaa myös juhlimisympäristössä. Jos kaikki ympärillä lähtevät vessaan, ei halua jäädä yksin ulkopuolelle.
Huumeiden käyttö juhlimisympäristössä on isossa kuvassa normalisoitunut nuorten keskuudessa. Kukaan ei enää ylläty, jos toisella on nenän alla jotain valkoista, kun on käynyt vessassa puuteroimassa nenänsä. Jokaiseen tuon kaltaiseen puuterointiin liittyy suuri riski, jota ei saa unohtaa.
Liinu Nieminen
Kirjoittaja on toimittaja, jonka mielestä asioista kuuluu puhua niiden oikeilla nimillä.
