Skip to main content

Hilut kintuista tilille

Tervepä terve. Toimituksen koillistilin viikkokate tarkistetaan tässä seuraavaksi.
***
Rahastahan sitä on viime päivät paljon puhuttu. Ensin ihmeteltiin valtakunnallisesti verotustietoja ja viime viikon lopulle sopi vielä piipahdus kaupunginjohtajan talousarvioinfossa. Siitä enemmän tuolla peremmällä.

Yhtä kaikki uutisaiheita yhdistää parikin asiaa: miljoonista puhutaan ja aina löytyy joku, jonka mielestä rahat on vähintään väärin jaettu ellei jopa käytetty.

No, kaupungin talouden osalta ei ensi vuodelle näillä näkymin ole luvassa varsinaista isoa uutta. Velkamäärän kasvu, palveluiden määrän katsominen sillä silmällä ja muut madonluvut ovat nimittäin jo vanhaa tuttua asiaa.

Kaupungin talouden ja tavan kotitalouden ylläpitämisellä ei ole paljoa yhteistä. Rahaa tulee jostain ja rahaa menee johonkin ja jotain on ihan pakko maksaa, mutta siinäpä ne ovat nämä yhteiset tekijät suunnilleen kaikki.

Toisin kuin moni luulee, kaupungin talous ei ole nollasummapeliä. Vaikka tältä istumalta vedettäisiin parista, yleensä toivojan mielestä turhasta, menokohdasta hanat kiinni, niin näin muka säästyvä raha ei jäisi mihinkään ikään kuin vapaasti käytettäväksi.

Ei näytä siltä, että Salossa tai muualla taloutta hoidettaisiin mitenkään erityisen huonosti. Eikä siltä, etteikö siellä täällä olisi parantamisenkin paikkoja, mutta aina lukujen tihrustaminen opettaa jotain siitä, mihin kaikkeen rahaa todella kuluu. Keskustelupalstoilla viljellään matalamielisyyksiä kokousviinereistä, mutta aika turhaan. Sitä paitsi kokouksissa syödään kai nykyään voileipiä.

Se tuli numerosarakkeita selaillessa mieleen, että talousarviokirjan lukemisen pitäisi olla vähän kuin pakollista materiaalia kaikille, jotka haluavat keskusteluun osallistua. Aina välillä tuppaa itseltäkin unohtumaan se, mihin kaikkeen riihikuivaa palaa ja monenkaan asiaa miettimättäkään. Hävikkiruoka on klassinen esimerkki, mutta on noita muitakin.

Esimerkiksi pari viikkoa sitten tein koulukyytijuttua ja siinä kerrattiin se tosiasia, että tilausliikenteessä kulkevien oppilaiden koulukyydit maksavat vuodessa noin kaksi miljoonaa ja vielä Paikku-kyydeistä ostettavat paikat melkein miljoonan. Siis kolme miljoonaa menee pelkästään siihen, että oppilaat saadaan kouluun – ja vasta sitten alkaa varsinainen opiskelu, jonka kokonaishinta on tietysti vielä jotain muuta. Opettajat ja muu henkilökunta, jonkinlainen tönö ympärille, lounas jokaiselle, jokunen pulpetti ja muuta. Sähkötkin olisi hyvä koulussa olla ja niin edelleen.

Ehkä näistä voisi laatia vaikka talousvalssin. Duurissa riimiteltäisiin siitä, miten pitää olla paljon hynää, jos aikoo ostaa kouluun monta kynää. Ja mollissa siitä, miten pitää kuntalaiset kyniä, että saadaan kyniä.

***
Kaiken säästelyn päälle kunnissa ja kaupungeissa onneksi investoidaankin. Jos ei nyt, niin joskus.

Maanantaiaamuna kerrattiin radiossa sitä, missä hantissa on Turun historiallinen museo. Ajatushan on, että komeus olisi valmiina vuosikymmenen lopulla. Radiojutussa kuultiin myös pohdintaa siitä, että kulkutautien historialla voisi olla oma osuutensa museossa. Näitähän toki riittää, aasialaisista alkaen ja ruttoon päättyen.

Jos oikein ymmärsin, ajatuksena on, että sairausaiheista sisältöä olisi nähtävänä myös virtuaalisesti eli netissä vaikkapa videopalveluissa.
Tässä tapauksessa tietysti You Tubissa.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

 

Jaa artikkeli: