Oma poliittinen toimintani on aina alusta asti perustunut heikompiosaisten puolustamiseen. Juha Sipilän hallituksen ohjelmaa lukiessa voi todeta että työsarkaa riittää.
On hyvä asia, että hallitus lähtee määrätietoisesti taittamaan valtion velkaantumiskehitystä. Tähän ja miljardiluokan sopeutuksiin myös Sdp oli valmis. Hallitus on kuitenkin päättänyt maksattaa sopeuttamisen hyvinvointivaltiota kipeimmin tarvitsevilla ihmisillä. Päätös on kestämätön.
Hallitus jakaa Suomea voimakkaasti kahtia hyvin toimeentuleviin ja vähäosaisiin. Sdp teki edellisellä vaalikaudella hyvää työtä sopimisen palauttamiseksi kunniaan ja kansan yhdistämiseksi yhdessä nostamaan maan taloutta ja työllisyyttä. Sipilän hallitus tekee tässä mielessä totaalisen käännöksen. Sopimisen sijaan siirrytään uhkailemaan ja kiristämään. Taakkaa jaetaan mahdollisimman epäoikeudenmukaisesti.
Hallitus leikkaa heiltä, jotka kitkuttavat päivästä päivään valiten joko ruoan tai lääkkeet, kun molempiin ei ole varaa. Hallituksen politiikka tarkoittaa entistäkin suurempia haasteita hyvinvointipalveluista riippuvaisten ja taloudellisesti heikoilla olevien pärjäämiselle arjessa. Tälle politiikalle on olemassa vaihtoehto. Verotuksen maltillinen tarkastelu keventäisi tarvetta leikkauksille. Se ottaisi mukaan talkoisiin myös yhteiskunnan hyväosaiset.
On rehellisesti myönnettävä, että Sdp:n vaihtoehdossakaan leikkauksilta ei vältyttäisi. Mutta me tekisimme ne oikeudenmukaisemmin ja rajaisimme kaikkein heikoimmilla olevat niistä pois. Hallituksen säästöpäätökset kurittavat erilaisten etuuksien varassa eläviä ja hyvinvointipalveluista kipeimmin riippuvaisia ihmisiä. Suurimpina kärsijöinä ovat lapsiperheet, eläkeläiset, opiskelijat, sairaat ja työttömät.
Työllisyyspolitiikassa työttömien syyllistäminen jatkuu. Heidät patistetaan töihin pelkän kepin voimin, porkkanaa ei ole luvassa. On merkillistä miten hallitusohjelmasta loistavat poissaolollaan kaikki työntekijän kannalta positiiviset työelämän kehittämisesitykset. Työvoimapoliittisia määrärahoja leikataan tässä tilanteessa kun niitä pitäisi ennemminkin lisätä.
Samalla tehdään uudistus työttömyysturvaan, jolla tiukennetaan työn vastaanottamisvelvoitetta, koeaikoja pidennetään ja otetaan ensimmäiset askeleet työehtosopimusten yleissitovuuden murentamiseksi. Työllisyyspolitiikassa tullaan näkemään ennen kokematon linjanmuutos. Se tietää kylmää kyytiä työttömille, joiden määrää hallitusohjelman mukainen politiikka pikemminkin lisää kuin vähentää.
Sdp:n vaihtoehto rakentuu hallitusta kunnianhimoisemmille panostuksille kasvuun ja työllisyyteen, oikeudenmukaisesti tehtäville sopeutustoimenpiteille, yhdessä sopimiselle ja perusturvasta huolehtimiselle. Melkein tuntuu, että hallituksen lähtökohtana on ollut hakea ratkaisunsa mahdollisimman kaukaa näistä. Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista sanoudutaan irti.
Hallitus hyökkää poikkeuksellisen vahvoin asein työväenpuolueita ja ammattiyhdistysliikettä vastaan. Sdp:n johdolla koko työväenliikkeen on nyt korkea aika kasata rivinsä ja palauttaa työläisten ja vähäosaisten luottamus. Vaihtoehtoisten ”työväenpuolueiden”, kokoomuksen ja perussuomalaisten vaihtoehto on nyt nähty. Se on kova ja oikeistolainen tavallisen ihmisen kurituslinja. Sdp:n oppositiopolitiikan ydin on tuoda esiin sille oikeudenmukainen, realistinen ja reilu vaihtoehto.
Katja Taimela
kansanedustaja (sd.)
