Tervepä terve. Toimituksen itäammeen viikkokielikylpy otetaan tässä seuraavaksi.
***
Tässähän osa-aikainen saarelainen ilahtuu siitä, se että vöyriläinen Euroviisu-renkutus on luultavasti myös renkutus, mitä aika monessa korttelirallia kiertävässä autossa luukutetaan tulevana keväänä ja kesänä.
Ei muuten, mutta edellisestä ruotsinkielisestä radiohitistä taitaa olla näillä näppäimillä kolmekymmentä vuotta. Jos on parhaillaan siellä ja täällä soiva KAJ-yhtyeen Bara bada bastu pidemmän päälle raskas teos niin vuoden 1995 kiekkomestaruuden synnyttämä Den glider in sitä vasta olikin. Tomas Ledin ehti olla hitissään ruotsiksi luottamuksen arvoinen paria vuotta aiemmin. Gyllene tider -yhtyeen kesähitti Sommartider on tästä katsoen jo esihistoriaa. Usein ovat kaikessa askeleen edellä olevat ruotsalaisetkin tehneet itsensä eniten tykö hittilistoilla englanniksi, samoin aika paikallinen yhtye eli tammisaarelainen Paul Oxley´s Unit silloin joskus.
Tämä tuli oikeastaan mieleen siitä, kun taannoinen vapaapäivä vei Helsinkiin ja siellä piti löytää jostain kahvit ja sämpylät. Löytyivätkin, mutta siinä alkaa rauhallisellakin miehellä sykkiä sininen suoni ohimolla, kun tajuaa että maan pääkaupungissa ei saa kahviaan tilattua suomeksi vaan pitää sopertaa englantia.
Siitä taas ei voi päätellä etukäteen mitään, millä kielellä ovat kahvilan mainoskyltit tai hinnastot; suomi on heivattu liian monesta ruokalistasta tai muusta tiedonannosta tiehensä jo aikoja sitten. Ummikko on jo keskiverrossa hotelliaulassa ihmeissään yrittäessään löytää opasteita hissille.
Metkaa on, että kaffen tilaaminen ruotsiksi edes Kampin keskuksessa ei kiristäisi aortassa yhtään samalla lailla.
No, kielen on kai määrä kehittyäkin mutta nyt on kyse jostain muusta. Paljon asioita tutkitaan ja pengotaan, mutta se on vielä lopullisesti selvittämättä, onko kaiken kääntäminen englanniksi ihan vaan laiskuutta vai peräti oikein takapajuisuutta. Joskus 1990-luvulla kaikki oli eurojotain ja sitten loput englanniksi, että näyttää hienolta.
***
Kielellisesti ja muutenkin huono uutinen oli se, että leikkauspaineissa teutaroiva Yle ilmoitti lopettavansa ihanan Strömsö-ohjelman televisiolähetykset. Harmi. Strömsön juontajat ovat niitä harvoja. joille on kerrottu että mikrofoniin puhuessa ei tarvitse huutaa.
Sunnuntaita telkkarin seurassa viettäessä kävi mielessä sellainenkin, että Ylellä tuntuu monen velvollisuutensa lisäksi olevan vastuu tämän maan kielistäkin. Ohjelmissa on usein aika huoliteltua suomea ja ruotsiksi juuri Strömsö ja Efter nio sun muut antoisat ruotsinkieliset ohjelmat siihen päälle.
Saamea on lähetysvirrassa aika vähän, mutta Oddasatin katsominen kannattaa monesti.
Yle-suomenkin hyvyys oikein korostui, kun pyhänä kotiaskareiden taustalla jorisi poikkeuksellisesti milloin mikäkin mainoskanava. Yhdellä kotikokkien kisassa tuomari hekumoi jonkun kilpailijan perunoista, että katsokaapa tätä golden colouria. Sisustusohjelmassa seuraava hysteerikko tuumi asunnon olevan apgreidatumpi ja hömelössä tietovisassa hermostunut kilpailija totesi, että tilanne on nyt vähän intimitated.
On tässä se hyvä puoli, että tällainen keski-ikäinenkin löytää itsestään sisäisen takavuosien rokkitähden, kun tuommoista kuuntelee. Siinä käy nimittäin mielessä paiskata televisio pihalle ja mielellään ikkunaa avaamatta.
Eikä sillä, että tässä vanhoihin haikailtaisiin. Nostalgia on eri juttu kuin vanhaan takertuminen, mutta kummankaan varaan ei passaa rakentaa, vaikka moni politiikassakin sitä yrittää.
Tämäkin liittyy telkkariin, mistä tuli lauantaina valmistunut elokuva Häjyt. Sitähän tietysti jäi kuin varkain katselemaan, vaikka sen on ennenkin nähnyt. Elokuvaa vielä näkemättömille kerrottakoon, että tässä markka-ajan viime metreillä tehdyssä leffassa pari pohjalaista itkupilliä pääsee vankilasta ja palaa Kauhavalle vain päätyäkseen uudelleen ongelmiin. Eräässä kohtauksessa toinen hörppäisee marketissa pullon olutta maksamatta ja kauppias vannottaa pulittamaan putelista viitosen. Hinta vaikutti halvalta, kunnes sitä muisti oman tulotasonsa tuona vuonna ja sen, että ei se halvalta silloin tuntunut. Kaikki on suhteellista ja suhteellisuus taas silkkaa matematiikkaa.
Maanantain uutisissa tuumittiin, että ei kannata olla huolissaan ehdokkaiden määrän laskusta. Toisaalta monestihan ehdokkailta oikein perätään laskutaitoa, eikä tässä nyt viitata slalom-rinteisiin ja pujotteluun. Ei sillä, ettei siitäkin olisi joskus etua, että osaa väistellä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
