Ei pelkkää ilonpitoa

Heipä hei. Toimituksen lounaiskulmassa odotetaan seuraavaa räväkkää lounaistuulta.
Sitä vartoillessa asiaan.
***
Viikon mieltä painavin uutinen tuli maanantaina Kainuusta: kirjailija Veikko Huovinen on poissa. 
En tiedä, oliko yli 80-vuotiaalla kirjailijalla enää mitään vireillä, mutta julkaistu tuotanto on sekin sellainen pino kirjoja, että perässä ei kovin moni tee.   Määrä on melkoinen, laatu tasainen ja käsiala täysin oma.
Etevä  kielenkäyttö on yksi osa Huovisen kirjojen viehätystä. Laaja-alaisuus on toinen. Olen nauttinut erityisesti esimerkiksi ”Lyhyistä erikoisista”, muutaman sivun jutuista jossa seikkailevat metkat hahmot äkkiseltään mitä merkillisimmiltä  näyttävissä puuhissa.  Riemastuttavat Lampaansyöjät tai Hamsterit ovat jääneet jotenkin erityisesti mieleen, samoin kuin päiväkirjamuotoinen Viime talvi.  Puukansan tarina on luontokuvauksista kauneimpia.  Huovisen viimeiseksi teokseksi jäi karu, koskettava Pojan kuolema.
Huovisen myötä poistui myös yksi heistä, jotka elävät kuten opettavat.  Kirjailija ihmetteli pintajulkisuutta ja siihen liittyvää vouhkaamista. Noin viidenkymmenen kirjailijavuotensa hän itse oli julkisuudessa lähinnä puhuakseen kirjoista ja kävi esimerkiksi Helsingissä vain välttämättömistä syistä.   Siksiköhän jäi aikaa ajatella, kirjoittaa aikaa kestävästi ja tarkkanäköisesti.
Pelkäksi humoristiksi leimaaminen ei tee oikeutta Huovisen tuotannolle.
***
Entä sitten tämä kouluasia.  Kyläkouluista ei nyt tänä vuonna ole Salossa kauheasti väännetty, mutta naapureissa toki.
Tietysti siitä on kyse, mikä maksaa mitäkin, mikä liikaa ja mitä toisaalta tarvitaan.
Numeroista tykkäävä puoleni pisteli päivänä eräänä muutamankin kaupungin järjestykseen ihan asukasluvun ja peruskoulujen suhteen perusteella.  Esimerkiksi nyt tuo tapetilla ollut Raasepori, missä peruskouluja on vielä toistaiseksi 22 ja asukkaita 29 000.  Se tietää noin 0,76:tta koulua per tuhat asukasta.
Entä sitten selkeästi suuriin kaupunkeihin kuuluva Turku, 42 peruskoululla ja 175 000 asukkaalla.  Enää 0,24 koulua per tuhat asukasta. Suurempia yksiköitä se ainakin tarkoittaa, ja muutakin kaupunkimaisempaa.
Salossa taas ei ole tästä vielä pelkoa, perusopetusta annetaan 40 koulussa ja kaupunkilaisia on 55 000, siis 0,72 koulua tuhatta kaupunkilaista kohti.
Toinen itselle jollain tapaa tuttu kuntaliitoskaupunki, Hämeenlinna. Jos laskin sivulta oikein koulut, siellä perusopetusta antaa 28 koulua. Kuntalaisia on  66 000, eli tuhatta kaupunkilaista kohden opinahjoja on  0,42. 
Entä, jos näitä perustellaan maantieteillä. Kooltaan lähellä toisiaan olevat eli Salo ja Hämeenlinna, ovat myös pinta-alaltaan liki samanmoiset, eroa on reilut sata neliökilometriä, mikä ei lähes 2000 neliökilsan alueessa enää ole kauheasti.  Hämäläiset ovat muuten pistämässä tänä vuonna kiinni kahta pikkukoulua ja parina vuonna vielä kahta lisää.  
Noin muuten jos hyvinvointi on sijainnista kiinni, sekä Salo että Hämeenlinna ovat tasan samoissa asemissa Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sivussa kumpikin.  Moottoritie kulkee läpi kummastakin ja junakin pysähtyy.  Toinen pyrkii viherkaupungiksi, toisessa taas sloganin mukaan asuu hyvä arki.
Jonkinmoisella mielenkiinnolla tulee seurattua molempien elämää –  katukuvan perusteella samanlaisuus kun piilee lähinnä numeroissa.
***
Monenmoisten postien seassa tuli sellainenkin viesti,jossa Kotimaiset kasvikset ry kehottaa reippaasti kaalin käyttöön.
Kyllä siinä ollaan asian äärellä,  parhaillaan kaali on hyvää. Halpaa ja peijakkaan monikäyttöistä, jos ei raasteena maistu niin miksei sitten sopassa tai osana laatikkoa.
Sitä paitsi valinnan varaa on.   Erikoisen  herkullisia ja täten ilahduttavia  ovat valkokaalin lisäksi muun muassa punakaali ja savoijinkaali.
Monelle sitä vastoin  on aiheuttanut harmia viskaali.
***
Heip.