Noin vuosi sitten näihin aikoihin särkisalolaiset Andrea Vannucchi ja Jussi Mattila palasivat kolmen kuukauden matkalta Brasiliasta. 
Reissun päätarkoituksena oli tallentaa Brasilian Acren alueella asuvan kumikerääjäkansan elämää niin valokuvan kuin liikkuvankin kuvan avulla.
Vannucchi haluaisi tehdä aiheesta myös kirjan.
Miten koko matka sai alkunsa, onkin pitkä tarina. Siihen liittyy myös tärkeä osa Brasilian historiaa.
Andrea Vannucchi on itsekin lähtöisin Brasiliasta, vaikka hänen nimensä viittaakin Italiaan.
– Isovanhempani vanhemmat muuttivat aikoinaan Italiasta Brasiliaan. Italia kustansi, koska se halusi eroon köyhemmistä kansalaisista, kertoo Vannucchi nyt.
Siirtolaisuutta oli myös Brasilian sisällä 1900-luvun alussa.
Maan yhdellä reunalla kasvoi kumipuumetsää, ja siellä elanto pystyttiin hankkimaan paremmin.
Tätä kuminkerääjäkansaa Andrean opiskeluaikojen ystävä Augusto Postigo tutkii nyt työkseen.
– Opiskelimme aikoinaan samassa yliopistossa. Minä opiskelin fysiikkaa ja hänestä piti tulla insinööri. Kun viidentoista vuoden kuluttua tapasimme uudelleen Brasiliassa, hänestä olikin tullut antropologi ja minusta valokuvaaja, naurahtaa Andrea.
Ajatus yhteistyöstä alkoi itää.
Augusto Postigo oli tutustunut työssään erityisen hyvin yhteen sukuun, jonka vanhimmalla naisella oli erikoinen taakka kannettavanaan. Dona Nazarén poika oli nuorena sairastunut vakavasti, eikä tervehtymisestä ollut tietoa. Nainen lupasi pyhimykselle: Jos poika selviäisi, hän tekisi vartuttuaan pyhiinvaelluksen Pyhän Fransiscuksen basilikaan. Tämä sijaitsi lähellä suvun kotiseutuja yli 4000 kilometrin jokimatkan päässä.
Nyt jo lähes 60 vuoden ikään ehtinyt poika tervehtyi. Matkustamiseen ei kuitenkaan ollut rahaa, joten perheen vanhin järjesti joka vuosi tämän katolisen pyhimyksen päivänä juhlan.
– Hän järjesti juhlan 57 vuonna peräkkäin, kunnes viime vuonna pyhiinvaellukselle tarjoutui lopulta mahdollisuus, kertoo Andrea Vannucchi.
– Asuimme perheen keittiössä keskellä metsää. Seurasimme tavallista elämänmenoa. Augustolle se oli suurempi kulttuurishokki kuin meille, koska hän on suurkaupungista.
Koko tarina Perniönseudun Lehdessä
