Perniön toimintakeskuksessa kuului tiistaina kahvipöydän jalan viereltä pieni röhinä. Ja kohta seuraavan jalan. Jos pöydästä vahingossa tai tarkoituksella tipahti pala leivänpäälliskinkkua, se ei ehtinyt välttämättä edes lattialle asti, vaan päätyi parempiin suihin.
Pöytien vierellä päivysti ja siisteydestä piti huolen parivuotias mopsineiti Babu, jolla on muutamana päivänä viikossa tärkeä tehtävä toimintakeskuksen terapiakoirana.
– Babun ura alkoi ihan vahingossa, kun kävin häntä näyttämässä täällä pentuna. Kohta jo kysyttiin, että koska koira tulee taas, nauraa vastuuhenkilö Minna Nieminen.
Kehitysvammaisten toimintakeskuksessa Babu on saanut jo aikaan paljon pientä ja isompaakin hyvää. Minna Nieminen kertoo pojasta, joka ei suostunut puhumaan vaikeista asioista edes lähimmille omaisilleen. Syliin kiivenneelle Babulle hän uskoutui lopulta suruistaan ja mieliharmeistaan.
– Iso asia on se, että koiraa saa koskettaa.
Koko juttu painetussa lehdessä
