Lasten ja nuorten liikuntamäärät puhuttavat. Syyskuussa tulivat julki uudet suositukset alle kahdeksanvuotiaille lapsille, ja ohjeena on, että heidän päiväänsä pitäisi mahtua jopa kolme tuntia liikkumista päivässä. Kuormittavaa, urheilunomaista liikuntaa pitäisi tulla tunnin verran ja sen päälle vielä kaksi tuntia muuta liikkumista, arkisimmillaan esimerkiksi keinumista, pyöräilyä tai majanrakennusta metsässä.
Jälkimmäinen lienee useimmiten lähinnä toteutumista, mutta kuormittavan liikunnan määrä voi jäädä vähäisemmäksi heillä, jotka eivät varsinaisesti urheilua harrasta.
Yhtä kaikki kysyntään vastataan: koulujen pihoille on tänä syksynä avattu uusia monitoimikenttiä, viimeisimpänä Kemiöön.
Hankkeille on helppo antaa kehut: kentät palvelevat tietysti koulujen tunteja ja välitunteja, mutta koulun pihaan on monen helppo mennä myös huvin vuoksi esimerkiksi koripalloa heittelemään arki-iltanakin, ja mitä monipuolisemmat ovat puitteet, sitä helpommin kentälle varmasti lähdetään. Kun hiihto- ja luistelukauden kesto on etelässä aina arvoitus, on tärkeää, että muitakin vaihtoehtoja on, lähellä ja maksutta.
Monen kentän synnyssä työnjako on ollut uudenlainen; Tenholassa kulut kuitattiin tukijoiden avustuksilla, Perniössä taas hankkeen takana olivat kaupungin lisäksi Suur-seudun osuuskauppa ja Suomen palloliitto. Kyseessä ovat tietynlaiset talkoot, ja sillä periaatteella on takavuosinakin kenttiä ja latuja rakennettu. Pyrkimys on niin yleishyvä, että lopulta on aika vähämerkityksellistä, kuka kentän toteuttaa.
Toivoa sopii, että liikunnalle jää tilaa myös niiden lasten kalentereissa, joilla muita harrastuksia on joka illalle. Edes arkiliikunnalle.
