Iso sali, vanhoja huonekaluja. Ikkunoiden takana näkyy maalaismaisemaa ja suuria lehtipuita.
Näkymä voisi olla Agatha Christien salapoliisiromaanistakin, jos salissa vielä seisoskelisi paremmin pukeutunutta väkeä pohtimassa, kuka kreivin murhasi.
Itse asiassa ajatus ei ole kovin väärä. Murhamysteerejä talossa on nimittäin ehditty keriä kokoon muutamakin, vaikka tällä kerralla ollaan Anja Gustafssonin kotona Tenholassa.
Gustafsson on entinen Verohallituksen viestintäpäällikkö, joka jäi varhaiseläkkeelle vuonna 2002. Hän muutti miehensä kanssa tämän kotikylään aivan nykyisen Raaseporin pohjoislaidalle.
– Mieheni oli vielä työelämässä ja etenkin talvella tahtoi olla paljon aikaa.
– Siinä tuli ajatus siitä, että mitä sellaista minulla osaisin, jota voisin hyödyntää.
Vastaus oli kirjoittaminen. Gustafsson kertoo kirjoittaneensa koko ikänsä, tosin pääasiassa asiatekstejä ja tietokirjoja.
– Tiesin osaavani kirjoittaa, mutta mietin, riittääkö taito luovan tekstin tekemiseen.
Yrittänyttä ei laiteta. Ensimmäinen Gustafssonin dekkari, Antiikkilipasto, julkaistiin vuonna 2008.
Kirjoissa näkyvät kirjoittajansa kiinnostuksen kohteet: antiikki, historia, läntisen Uudenmaan miljööt ja ruoanlaitto.
– Se onkin ratkaiseva kysymys, mitä muuta sanottavaa kirjaan saa. Pelkkä dekkarijuonen selostaminen ei riitä.
Gustafssonin tuorein kirja, Uranaiset, alkaa Mustion linnasta, missä päähenkilö Paula Roos on antiikkikurssilla. Ensimmäinen ruumis löytyy linnan läheltä joesta ja seuraavaksi kuolee kurssitoveri Helsingissä.
Roos alkaa selvitellä tapahtumia samalla, kun poliisit yrittävät ratkoa niitä toisaalla. Tapahtumat valkenevat Roosille ennen kuin poliisille. Kyseessä on perinteinen arvoitusdekkari, jossa ei veri turhan paljoa virtaa.
Se, ettei julmuuksilla mässäillä, oli tietoinen valinta.
– Tuntuu, että dekkarit ovat raaistuneet ja melkein kilpaillaan siitä, kuka keksii omituisimman murhatavan, Gustafsson miettii.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
