–Vene se on, mutta haavoittuva, sanoo Andréa Vannucchi seistessään kajakin vierellä.
Haavoittuvuuteen on syynsä; puuta veneessä ovat vain vanhat kaaret, tarkemmin katsoessa selviää, että muu on tehty paperista.
Herkästi haavoittuva on ihminenkin, ja ihmisistä on kyse Andrea Vannucchin ja Jussi Mattilan taidenäyttelyssä.
Mattila on puuseppä ja Vannucchi monenlaisia yhteisöprojekteja tehnyt kuvataiteilija.Pariskunta kantaa nyt yhdessä toteuttamallaan näyttelyllä kortensa kekoon maahanmuuttokeskusteluun. Näkökulma on se, että ihmistä pitää kunnioittaa ja erilaisuus hyväksyä.
Nettikeskustelussa maahanmuuttajista voidaan puhua todella rumasti ja ilkeästi, he ovat kuitenkin ihmisiä.
–Silloin puhutaan rumasti, kun puhutaan massasta. Mutta kun edessä on yksi ihminen, sävy muuttuu. Silloin puhutaan ihmiselle, miettii Brasiliasta Förbyyn vuonna 2001 muuttanut Vannucchi.
Näyttelyn yksi osa on kymmenistä lusikoista ja kauhoista koottu installaatio.
–Se muistuttaa ensinnäkin ruoasta. Se on meille kaikille yhteinen asia, siitä kaikki lähtee.
Merkityksensä on lusikoillakin.
–Keräsimme niitä eri puolilta maailmaa. Ne ovat kuin ihmiset, kaikki vähän erilaisia mutta lusikoita kuitenkin.
Perniön näyttelyllä ei haluta sanella.
–Mutta jos joku kokisi tunteen ja oivaltaisi jotain, Vannucchi miettii.
Kotona, kodista, kotiin avoinna Perniön kunnantalossa 10.4.-6.5.
