Taakse jääneen vuoden aikana maassamme vaihdettiin miljoonia sähkömittareita älymittareihin. Älyboksin käyttöohjeessa kirjoitetaan näin: ”Varsinkin sähkölämmittäjillä laskut ovat talvella suurempia kuin kesällä. Toisaalta myös säästötoimet näkyvät heti seuraavalla sähkölaskulla”.
Näiden tietojen perusteella on ohjeen mukaan helpompi tehdä energiaa ja ympäristöä säästäviä ratkaisuja.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Osallistuimme 1980-luvulla Hauholla asuessamme Imatran voiman (Ivo) kaksi vuotta kestäneeseen, pientalojen lämmitysjärjestelmiä koskevaan tutkimukseen. Tästä oli se hyöty, että oppi tarkkailemaan energian kulutusta, joka on tehtävä silloin, kun sitä kulutetaan.
Sähkölämmitteisessä talossa tämä on helppoa, ei siihen tarvita laskuja eikä elektroniaivoja.
Moni on elänyt sellaisessa harhaluulossa, että sähkömittareiden vaihto on EU:n vouhotuksia. Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Kai Mykkänen ja Luontoliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius kuitenkin toteavat kirjoituksessaan (HS 18.1.), että Suomi on ainoa maa, jossa kaikkien sähkönkulutuksesta saadaan tieto etäluettavista mittareista.
Heillä on myös ajatuksia siitä, miten tulevaisuudessa joustava sähkönkulutus säästää rahaa ja luontoa. Herrojen haaveena on älykäs lämmitysjärjestelmä, joka hyödyntäisi sääennusteita ja sähköpörssissä etukäteen noteerattuja tuntikohtaisia hintoja. Järjestelmä laskisi kalliiden tuntien aikana asuntojen lämpötiloja muutamalla asteella. Säästöistä en tiedä, mutta asumismukavuus kärsii ja vanha viisaus sanoo, ettei keskeneräiseen työhön kajoa kuin hullut ja herrat. Olen sen verran ensin mainittua sorttia, että voin esittää mielipiteitäni lämmitysjärjestelmistä.
Mikäli älysysteemi saataisiin kohtuudella toimimaan, siinä kävisi varmaan samoin kuin päivä- yösähkö-hinnoittelussa. Kuluttajan saama hyöty pienenisi kuin pyy maailmanlopun edellä.
1980-luvulla sähköyhtiön lehti otsikoi: ”Sähköllä ja puulla lämmität edullisesti ja ympäristöystävällisesti”. Kulutushuiput olivat lehden mukaan kylminä talviarkipäivinä klo 7-10 ja 16-19. Omakotitalojen rakentajia houkuteltiin sähkölämmitykseen edullisella yösähköllä. Meillä oli massavaraaja, joka ladattiin täyteen yöllä ja energia käytettiin päivällä. Lisäksi lämmitettiin puulla, jota sai pieninä rankoina ostaa edullisesti. Ivon koetaloissa oli jälkimittari, joka mittasi erikseen lämmitykseen käytetyn sähkön. Päiväsähköä käytettiin vajaat 10 prosenttia lämmitykseen käytetystä sähköstä.
Vuonna 1999 muutimme Tenholaan vuonna 1992 rakennettuun sähkölämmitteiseen taloon. Kun talon varaava takka on sijoitettu niin, ettei sitä juuri voi käyttää asuintilojen lämmitykseen, niin hankittiin yösähkön hyödyntämiseksi massavaraaja. Vuonna 2000 päiväsähkön hinta nykyhinnoiksi muutettuna oli 14,48 s kilowattitunnilta ja yösähkön 5,48s. Nyt vastaavat luvut ovat 10,93 ja 9,03.
Tilanteen muuttuessa otettiin avuksi ilmalämpöpumppu. Tämä aiheuttaa talossa rajuja energiankulutuspiikkejä, sillä laitteen hyötykerroin pienenee ulkoilman lämpötilan laskiessa ja kovilla pakkasilla se ei toimi lainkaan. Mikäli talomme takka olisi oikeassa paikassa, pumppu olisi jäänyt ostamatta, sillä sen hinnalla olisi saanut polttopuuta rankoina sadan pinokuution verran.
Polttopuut kannattaa hankkia rankoina tai halkoina. Kun nämä pilkkoo klapeiksi ilman konevoimaa, saa kaupanpäällisiksi niin monipuolista liikuntaa, jota mitään kuntosali ei voi tarjota. Kuivasta havupuumotista varaavassa takassa hyödyksi saatavan kilowattitunnin hinta saadaan jakamalla motin hinta tuhannella, koivumotin hinta 1300:lla.
Viime aikoina on paljon puhuttu puunpolton vaarallisista pienhiukkaspäästöistä. Taitavat suunnitella korsteeniveroa.
Tuotepäällikkö Eija Alakangas VTT.sta kertoo näin: ”Kun puu palaa kunnolla, siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle, epätäydellisestä palamisesta sen sijaan syntyy runsaasti haitallisia kaasu- ja pienhiukkaspäästöjä. Poltettavan puun tulee olla kuivaa ja puhdasta. Kun puu palaa puhtaasti, hormin yläpuolella ei näy juuri muuta kuin ilman lämpöväreilyä. Tarkkailkaapa, mitä savupiipusta tupruttaa!
Ivo:n tutkimuksessa havaittiin myös sellainen seikka, että kulutustottumuksilla on kymmenen prosentin vaikutus suuntaan ja toiseen energiankulutuksessa. Kulutustottumuksiaan parantamalla moni voi siis säästää pitkän pennin asumismukavuuden kärsimättä.
Lauri Helle
