Sirpa Burgess sanoo koukuttuneensa Lappiin jo lapsena. Pohjoisen maisemissa hän työskentelee maaliskuun loppuun asti ja palaa sitten Särkisaloon.
Kuva haastateltavalta.
Särkisalolaisen Sirpa Burgessin työmaa on koko alkuvuoden ajan Lapin hangilla.
Retkioppaana työskentelevän Burgessin vetämä Arctic Winter Skills -vaellus päättyi kuitenkin vähintään mieleenpainuvasti, kun rajunlainen vatsatauti saavutti nelihenkisen seurueen kolmantena yönä.
Burgessin luotsaamassa seurueessa oli kolme asiakasta. Seurue oli lähtenyt liikkeelle Saariselän kupeelta Kiilopäältä. Tarkoituksena oli viettää kolme yötä teltoissa ja kaksi autiotuvissa.
Toisena telttayönä Burgess heräsi uniltaan tunteeseen, että nyt on jotain hullusti. Vatsataudin oireet olivat selvät.
–Ensimmäinen ajatus oli, että tästä tuleekin pitkä yö, hän myöntää.
Myöhemmin alkoi toisesta teltasta kuulua sairastumisesta kieliviä ääniä.
Aamulla päätös ei vaatinut erikseen tekemistä: retki ei jatkuisi hiihtäen. Kaksi seurueessa oli vielä terveitä ja heillä oli iso osuus leirin purkamisessa.
–Omalla kohdalla se oli aika lailla hengittelyä.
Seurue ahkioineen hiihti lähimmälle tuvalle ja kutsui sinne apua.
–Sidoin koirankin itseeni kiinni, että se vähän auttaisi vetämisessä. Hiihdin viisi metriä, hengitin, hiihdin taas viisi metriä ja hengitin, kuvailee Burgess.
Tuvalla kännykkä sai sai yhteyden verkkoon ja näin saatettiin soittaa pelastuslaitokselle. Satelliittipuhelinta Sirpa Burgess toteaa käytettävän sitten, kun on tosi hätä. Puolikuntoiset matkalaiset pääsivät tuvalle, pelastuslaitos oli kahden reellä varustetun kelkan kanssa paikalla alle tunnissa.
Torstaina Kiilopäältä tavoitettua Burgessia harmitti se, että sairastuminen sattui viikon hienoimmalle päivälle ja asiakkaat jäivät paitsi hienoimmista maisemista. Brittiseurue oli kuitenkin suhtautunut asiaan ymmärtäväisesti: sairastumiselle ei mitään mahda. Sirpa Burgess sanoo, että vaikka hän yksin olisi sairastunut, retki olisi keskeytetty silti. Toisaalta sairastuneita retkeilijöitä oli haettu jopa helikoptereilla välimatkan vuoksi.
Burgess sanoo miettineensä kovasti, olisiko voinut tehdä jotain toisin ja vastaus on, että ei. Hän on harrastanut vaellusta 20 vuotta ja opastanut kuusi vuotta eikä ole tänä aikana kokenut vastaavaa.
–Mietin kyllä, mistä tämä on tullut. Olemmeko juoneet likaista vettä tai muuta.
Tästäkään ei ollut kyse. Virus on odotellut matkaajia esimerkiksi autiotuvan pöydillä tai ovenkahvoilla. Ikävimpään, norovirukseen, ei käsidesikään pure, vaan tarvitaan lämmintä vettä ja saippuaa. Edellisten kävjöiden jättämät virukset elävät pinnoilla vielä seuraavien tullessa ja tauti tarttuu Lapin kairassa yhtä lailla kuin etelän ruuhkabussissa, jos käsihygieniasta ei pidä huolta.
–Maastossa voi tapahtua monenlaista ja paljon vakavampaakin, Burgess muistuttaa.
–Tuvat ovat myös hätämajoitusta varten, eikä niitä siksi voi sulkea tai alkaa desinfioidakaan. Näihin maisemiin suuntaaville voisi antaa neuvoksi, että majoittukaa nyt telttaan, ei tupiin.
Sirpa Burgess lähtee seuraavan kerran maastoon asiakkaiden kanssa ensi viikolla, mutta eri suuntaan. Häntä lohduttaa se, että sairastuneet asiakkaat toipuivat varsin nopeasti.
