Tervepä terve. Toimituksen koilliskellon viikkovieteri vedetään tässä seuraavaksi.
***
Ajasta sopii puhua, kun vuotta aloitellaan. Joku puuskahti toivovansa uuden ajan alkavan ja ajan käsitettä pyöritteli Turun Sanomien kolumnissaan myös aina mainio Esko Valtaoja.
Ajan käsitteellä ei ole tekoa sen renkutuksen kanssa, jonka laulaja hokee, että ajan koko yön. Kunhan ei aja liian kovaa ja joudu kolariin, jolloin palokunta siivoaa vain ajan.
Vanhassa mainoslaulussa taas Ajatar oli Forumissa Mannerheimintiellä.
Yhtä kaikki valtionfirmoilla on ollut osuutta ajan seuraamiseen. Nyt ei ole kyse siitä, että VR:n junien lähtöaikojen pitäessä paikkaansa niiden mukaan voisi tarkistaa kellonsa. Tässä tuli näet mieleen radio ja nimenomaan Yle.
Jostain syystä mieli palasi noin 37 vuotta taaksepäin ja perhepäivähoitoon. Elettiin kahden radiokanavan aikaa (tässä kohtaa voitte nostaa pyörtyneet nuorison edustajat seinää vasten nojalleen) ja ilmeisesti molemmilta kuultiin, miten Turun tuomiokirkon kellot lyövät 12. Mieleen on jäänyt, miten keittiön radiosta mäikäsi kellojen ääni ja vaistonvaraisesti pulina ja hyörinä vähän hiljenivät sen ajaksi.
Vuonna 1944 alkanut soitto on jatkunut sen jälkeenkin. Useammin on tosin ämyreistä sattunut omiin korviin aikamerkki, jota paljon autossa istuva ei voi välttää.
Siitäkin oli oma hyötynsä edellisen autoni aikaan. Auto kulki 26 ajastaikaa, mutta kello jaksoi vain 24. Viisarit olivat jähmettyneet varttia yli kahdeksaan, mutta radion piipatessa tiesi edes, että kello on tasan jotain.
Aina ei tarvita piippaustakaan, kunhan joku rutiini pysyy. Arkiaamuthan ovat vakioaskelluksen paraatinumero: kaikki tapahtuu niin lihasmuistista, että jos joku siirtää kahvinkeitintä 20 senttiä, kaffenkeittoon mielivän käsi haroo pitkään tyhjää. Aamutelkkarin puolen uutisten alkaessa tietää, että nyt on viime hetki mennä hammaspesulle, jos mielii saada kaikki lähtijät ulos ovesta säädettyyn aikaan.
Arvaatte, että ohjelman joulutauon aikana mistään ei tullut mitään.
Joku muistaa sellaisenkin ajan, kun radiosta saattoi kuulla tiedotteen: perhe se ja se, matkalla Varkauden suunnalla, ottakaa yhteys kotiväkeenne. Ennen kännyköitä konstit olivat monet. Tämä taas tuli mieleen eräänä aamuna radiossa luetusta vaaratiedotteesta. Se tietysti osataan yksityispuolellakin, missä on jo pitkään varoiteltu että kohta alkaa Putouksen uusi kausi.
Ruutuviihteeksihän elämä vielä pitkään menee, paikan päällä nautittavia huveja on tarjolla vähän.
Logiikan kukkanen liittyy yleisötilaisuusrajoituksiin. Tilaapa ravintolan nurkkaan joku soittamaan ja tiloihin saa päästää enää kourallisen väkeä. Meillä kellaribändiosastolla tämä ei ole varsinainen ongelma. Karaoke-esitysten osalta ylärajaa ei ole asetettu, mutta toisaalta niiden osalta tapahtuu joskus ns. luonnollista poistumaa, usein seuraavaan ravintolaan asti.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
