Vaalit ovat tulossa. Sama kuvio ilmenee aina kun äänestysajat lähestyvät. Poliitikot tekevät katteettomia lupauksia ja kansalaiset vaativat lisää rahaa tyydyttämään heidän tarpeitaan.
Harva kysyy mistä rahat tähän otetaan. Tuloverotuksemme on jo Euroopan korkeimpia.
Ikääntyneiden ja yksinäisten osuus väestöstä lisääntyy, mikä tuo mukanaan hyvinvointi- ja terveysongelmia. On selvää, että näitä ihmisiä ei voi jättää ilman huomiota.
Mielestäni asennemuutos keskuudessamme olisi paikallaan. Itsekeskeisyys on saanut yhä suuremman sijan nyky-yhteiskunnassamme. Sen sijaan, että koko ajan vaatisimme lisää palveluja ja lisää yhteiskunnan holhousta, voisi kukin pysähtyä miettimään mitä hän omalla kohdallaan voisi tehdä kanssaihmisen hyväksi. Mitä minä voin tehdä yksinäisen tai huonokuntoisen ihmisen hyväksi? Voisinko piipahtaa naapurin luona kysymässä tarvitseeko hän apua johonkin? Tai edes tervehtiä vanhusta, kun hän tulee vastaan tiellä, ja kysyä mitä hänelle kuuluu.
Tällaiset toimenpiteet eivät maksa paljon, mutta niillä voi olla suurempi merkitys kuin mitä arvelemme. Eivät kaikki halua, tai pysty saamaan, kontakteja tai apua digimaailman kautta. Hyvin paljon julkisia palveluja on tarjolla muttta tyytymättömyyttä tuntuu silti riittävän. Olisikohan kyse siitä että aitoja sosiaalisia kontakteja ei ole?
Kolmannen sektorin, kuten yhdistystoiminnan, rooli on tärkeä. Sen merkitys tulee korostumaan Sote-uudistuksen myötä, mutta sekään ei saavuta kaikkia omissa oloissaan olevia.
Fredrik Koivusalo
Rkp:n ehdokas aluevaaleissa
