Tervepä terve. Toimituksen itäradan viikkokirit kirmataan tässä seuraavaksi.
***
Ajat eivät totta vie ole jossain mielessä muuttuneet yhtään.
Tarkoitan tietysti olympialaisia ja sitä, että lieneekö montaa kahvipöytää, joissa asiaa ei edes yhden santsikupin verran ihmeteltäisi, kiinnosti aihe tai ei. Ja sitä, että tarjontaa on sen verran, minkä vaan voi olla.
Viikonloppuna piti etsiä jotain nippelitietoa vuodelta 1976 ja se sattui olemaan olympiavuosi sekin. Samalla arkistojenpenkomismatkalla tuli tietysti koukattua lehdistä myös 48 vuoden takaiset televisio-ohjelmatiedot, ja kas. Sepä johti vertailemaan.
Parhaillaan meneillään olevia Pariisin kisoja tulee esimerkiksi tätä kirjoitettaessa tiistaina telkkarista yhdeltä kanavalta noin aamuyhdeksästä ohi puolenyön, toiselta pikkutunneilta pikkutunneille ja lisäpalveluja hankkineet saavat vielä kanavan tai useampia lisää. Tarjontaa on enemmän kuin vuorokaudessa tunteja, jos kaiken mielii ahmaista.
Ei sitä ihan nollilla menty kesän 1976 Montrealin kisojen aikaankaan. Tuolloin kotimaisia telkkarikanavia näkyi eteläisessä Suomessa kaksi, pohjoisempana monin paikoin piti vielä tyytyä yhteen. Näistä kanavista ykkönen oli pyhitetty kisoille ihan varmasti niin pitkälti kuin vain aika salli: ykköseltä tuli maanantaina 26. heinäkuuta kisoja iltapäivällä runsaat pari tuntia, myöhäisillassa kolme. Välissä katseltiin uutisia ja draamaakin. Kakkoselta tuli kisoja illansuussa pari tuntia. Radiossa rinnakkaisohjelman puolelta oli illasta pari tuntia suotu olympialaisille, yleisohjelman puolelta ei tuona päivänä minuuttiakaan.
Epäilemättä tuolloin kuultiin aika monta purnausta siitä, miten urheilu nyt jättää kaikki ohjelmat alleen eikä se meidän mieskään muuta tee kuin kisoja vahtaa, mutta mene ja tiedä. Päivää kohti yhdeksän tunnin tarjonta on olematon, jos tähän päivään vertaa.
Telkkaripäivä 1970-luvulla oli joka tapauksessa lyhyt: aamun koulu-TV oli poikkeus, varsinaista iltaohjelmaa tuli illallisenjälkeishetkestä ehkä hurjana päivänä vähän ohi vuorokauden vaihteen.
Nyt Pariisin kisojen ajan urheilua tulee eri kanavilta kymmeniä tunteja vuorokaudessa, mutta jyräämismarinalle ei ole katetta vieläkään, kun muuta tarjontaa pursuaa perinteisestä telkkarista yli kymmenen kanavan verran vaatimattomimmassakin torpassa ja joka luojan luuri palveluineen päälle. Ohjelmatulvaan hukkuu tarvittaessa yhä, vaikka jättäisi kisat tyystin katsomatta.
Pahimmillaan käy kuin Seineen hukkujalle: sitä vajoaa siihen itseensä.
***
Tekninen kehitys on toki ollut oma lukunsa. Muistelen, että joitain talvikisoja kokoonnuttin ammoin 1990-luvulla koululuokan voimin katselemaan koulun ruokalan telkkarista; ilmeisesti meneillään oli sellainen hiihtomatka, jonka opettaja halusi välttämättä nähdä. Nykyään sama hoituisi kai niin, että jokainen ottaa oman puhelimensa ja tihrustaa suoritusta siitä.
Sikäli, kun olen ymmärtänyt, vastaavasti moneen talouteen hankittiin Montrealin olympialaisten alla eli keväällä 1976 väritelevisio.
Sillehän ei voi mitään, että joskus on peräti valvottava urheiluohjelman takia kuten perjantaina avajaisten. Jossain kohtaa seremonioiden ylitsevuotava runsaus oli alkaa puuduttaa, mutta halu nähdä tulen syttyminen piti kanavalla.
Avajaiset olivat erinomaisen hienot, vaikka jossain maakuopassa oli niistäkin harmistuttu.
Tämän jälkeen voi seurata asioita vaikka oma maa tai maakunta edellä: miten hyppää tai nakkaa tai ravaa oman seudun edustaja.
Noin muuten osa-aikaiset saarelaiset ja veneilijät ovat vahvoilla. Näissä piireissä on totuttu seurailemaan merisäätä ja tuuliennusteita. Pitää tietää joko, miten kuoppainen meri on saareen mennessä tai vähintään osata huolestua siitä, miten paatti pysyy kiinni laiturissa.
Tuuliasiat liittyvät myös kisoihin mainittavasti. Olympiatuli palaa kuumailmapallon tapaisessa kapistuksessa ja toivottavaa tietysti on, että sitä ei puhuri vie. Yleisurheilupaikoilla kuten hyppylajeissa ja juoksuradalla seuraillaan sitä, mistä tuuli puhaltaa ja miten voimakkaasti. Purjehduskisojen alkua piti puolestaan siirtää, kun ei tuule ensinkään riittävästi.
Mitä ilahduttavinta tässä mielessä oli seurata sunnuntaina skeittari- eli rullalautailunaisia. Siinä porukassa tuntui olevan ajoittaisista virheistä huolimatta koko ajan hyvä tuuli.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
