Salon seudulla tehtiin suuri kuntaliitos 17 vuotta sitten. Yhä tänä päivänäkin törmää aika helposti siihen, että milloin mikäkin epäkohdaksi koettu luetaan kuntaliitoksen syyksi.
Se pitää varmaan paikkansa, että kaupungin maantieteellinen suuruus asettaa palvelujen järjestämiseen omat kommervenkkinsa.
Seurakuntien puolella on tosin vireillä liitos, jonka rinnalla nykyinen Salon kaupunki on vielä pientä: mahdollinen uusi Härkätien tai Auransalon seurakunta ulottuisi kartalla Loimaan perukoilta Förbyhyn. Jos oli Salon seudun pienissä kunnissa erilaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, niin uudessa seurakunnassa soviteltavaa oletettavasti vasta riittääkin. Varmasti on niinkin, että paikallisten palvelujen puolesta kantavat huolta luottamusihmiset muuallakin kuin Perniössä.
Asia etenee kutakuinkin kaavaillusti ainakin Salon osalta: kirkkoneuvosto näytti osaltaan liitokselle vihreää valoa tiistaina.
Paljon muutakin kuntaliitoksista tuttua puhetta seurakuntaliitoksen tiimoilta riittää kuin vain huolta oman alueen palveluista: sekin mietityttää ja huolettaa, tuoko joku pottiin vain velat, kun toinen tuo varat.
Järkevyys on milloin mitäkin, mutta siinä on varmasti perää, että yhteistyöhön todella on mahdollisuuksia ja niissä on mahdollisuuksia esimerkiksi kiinteistö- ja hautaustoimen osalta. Tekeviä käsiä alueilta ei ole syytä vähentää.
Kaiken takana on tietysti samansorttinen kehityskulku kuin kuntapuolellakin: väki eli tässä tapauksessa seurakuntien jäsenet vähenevät, mutta velvoitteita, kuluja ja järjestettäviä palveluja riittää.
Kuntaliitoksia tehtäessä oma vaivansa käytetään senkin miettimiseen, millainen uusi kunta tai kaupunki on imagoltaan, miten se erottuu ja millä houkuttelee. Samaa miettimistä on edessä uudessakin seurakunnassa: mikä on seurakunnan rooli 2020-luvun lopulla, kun kirkkoon kuuluminenkaan ei ole enää takavuosien tapainen automaatio. Seurakunnan suuruutta pahempi asia on varmasti ainakin se, jos se suuren lisäksi on kasvoton.
