Syyspuhuri kohisuttaa tänään ehkä viimeisiä kiinni olevia lehtiä, mutta toisenkinlaista historiankin lehtien havinaa voi halutessaan kuulla eteläisen Salon ilmassa.
Perniönseudun Lehden tekijät korostavat mielellään, että lehdellä on yli satavuotinen historia ja nykyiselläkin nimellä vuosia on takana yli 80. Tämän päivän lehti on kuitenkin ensimmäinen, jonka julkaisee Perniönseudun Lehti Oy:n sijasta Keskisuomalainen.
Eteläisellä Salolla on erityispiirteensä, mutta lehtikauppa ei ole varsinainen tilastoihme: Suomen paikallislehdistä yli 40 on jo Keskisuomalaisen omistuksessa ja omistus muutenkin on keskittynyt. Yhtä lailla monia lehtinimikkeitä on esimerkiksi Kalevan, Sanoman tai Turun Sanomien alla. Päätös omistajanvaihdosta ei Perniössäkään ollut helppo ja vielä viime viikolla toimituksessa oli ilmassa monenlaisia tunteita: yhtäältä pientä, innostunutta odotusta tulevasta ja toisaalta haikeutta. Samalla viime päivät ovat täyttyneet viime hetken valmisteluista niin, että ylenmääräiseen tunteiluun työaikana ei ole ollut liikaa aikaa.
Yksi ajatus kauppoja mietittäessä oli, että tätä kautta tulee kaivattuja lisäkäsiä ja osaamista siihen, mihin sitä ei omasta takaa ollut. Tekemättä on jäänyt paljon. Opeteltavaa ja omaksuttavaa uudessa arjessa riittää, kun toimitus on jatkossa osa isoa yritystä. Tuskin kyliltä löytyy ihmistä, jonka mielestä lehden hiipuminenkaan olisi ollut hyvä vaihtoehto.
Paikallislehteä voisi olla houkuttelevaa verrata kyläkouluun. Molemmat mielletään yhteisöään yhdistäviksi tekijöiksi ja hyvä on, jos kylällä palavat valot niin koulun kuin toimituksenkin ikkunoissa. Koulun loppu tarkoittaa monesti sitä, että kylältä häviää toimeliaisuutta, lehden loppu taas sitä, että syntyy uutiserämaa, jonka ihmisille oikein kukaan ei kerro, mitä alueella tapahtuu. Se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.
Kouluista ja muista palveluista puhuttaessa nousee usein esiin sekin toteamus, että seinät eivät ole tärkeintä, toiminta on. Ehkä samoin voisi ajatella lehdestä: kustantaja voi vaihtua, kunhan toiminta jatkuu. Niin on myös Perkkarissa: tutut tekijät koluavat kyliä kuten tähänkin asti, toimituksen ovi on samalla paikalla kuin ennenkin, hihasta saa ja pitääkin nykäistä juttuvinkin antamiseksi kuten aiemminkin.
