Janne Salminen haki Arttu-poikansa päiväkodista alkuviikosta.
Perniöläiset isät pitävät isänpäivää tärkeänä, vaikka suurempia toiveita ei välttämättä juhlapäivän viettoon itsellä olekaan.
Tämä huomio nousee esille, kun Perniönseudun Lehti kävi alkuviikosta kysymässä Perniössä päiväkodista lapsiaan hakevilta vanhemmilta ajatuksiaan tulevana sunnuntaina vietettävän isänpäivän alla.
Lapsien hakua seuratessa koleana ja sateisena iltapäivänä huomaa, että kotiin lähtiessä monella lapsella on paljonkin virtaa ja vauhti päällä. Meno rauhoittuu kunnolla vasta, kun vanhemmat ovat saaneet lapset kiinni auton turvaistuimeen, minkä jälkeen osa vanhemmista ehtii vaihtaa muutaman sanan aiheesta.
Moni haastatelluista isistä kokeekin vanhemmuuden ainakin osittain haastavaksi nykypäivänä.
–On se osittain haastavaa, en tiedä millaista se on ollut ennen, Joni Leinonen pohtii.
–Isyys on ollut aina vaativaa, sanoo taas Meelis Loitloo.
Vertti Rantanen on huomannut, että nykyään vanhempien odotetaan tekevän paljon asioita, mikä tekee lapsen kasvatuksesta aiempaa haastavampaa.
– Koen, että nykyään halutaan tehdä kasvatuksesta monimuotoisempaa, mutta unohdetaan perusasiat, joita omassa lapsuudessa on ollut plus 25 vuotta sitten. Se oli silloin paljon yksinkertaisempaa, silloin yritettiin kasvattaa lasta, nyt yritetään tehdä monta asiaa samaan aikaan, hän kuvailee.
Rantanen kokee, että muutoksia ja vaatimuksia monipuoliselle tekemiselle on tullut lisää jo sinä aikana, kun hän ollut isä noin seitsemän vuoden ajan.
–Yritän itse keskittyä siihen, että he saavat itse päättää mitä haluavat tehdä, kuin että minä tuputan, että kun minä tein näin joskus, niin tekin teette.
Janne Salminen taas kokee, että kasvattaminen on helpottunut lapsen kasvaessa, etenkin kun alkuun tulee paljon uutta eteen. Kolmatta lastaan päiväkodista hakeva Pasi Vigg toteaa sen sijaan, ettei ole kokenut kasvattamista vaikeaksi.
“Tykkään olla isä”
Sen isät kertovat kuin yhdestä suusta, että arjen kiireen keskellä yhteinen ajan vietto jää maksimissaan muutaman tunnin mittaiseksi.
–Ei siinä kuitenkaan ihan hirveän montaa tuntia viikolla kerkeä töiden jälkeen, Joni Leinonen pohtii.
–Heidät saa kuitenkin kahdeksan jälkeen laittaa nukkumaan.
Samaa sanoo myös Vertti Rantanen, joka huomauttaa, että yhteinen aika jää vielä pienemmäksi, jos itsellä on menoa. Hän työskenteli aikaisemmin Helsingissä, kun hänen esikoisensa oli pieni. Tuolloin Rantasella jäi aikaa nähdä lastaan pahimmillaan alle tunnin päivässä.
–Se söi itseäkin silloin, kun ei näe omaa esikoista.
Rantanen kokee isänpäivän vieton tärkeäksi itselleen, kuten myös esimerkiksi lastensa isovanhemmille ja omalle appiukolleen. Isänpäivään suhtautuvat lähtökohtaisesti tärkeänä ja positiivisena myös muut haastateltavat.
–On se ihan kiva. Tykkään olla isä ja kun tuli poika, se on tosi hieno juttu, Janne Salminen sanoo.
– Ei itselle ole niin iso juttu, mutta veikkaan että lapsille on enemmän. Kun miettii, että kun itsekin oli muksu, niin koulussa tehtiin aina kaiken maailman käsitöitä ja sen saa antaa (isälle), Joni Leinonen pohtii.
Meelis Loitloo taas sanoo, ettei itse ole varsinaisesti mikään juhlija, hänen vaimonsa ja lapsensa pitävät enemmän niiden järjestämisestä. Suurempia toiveita kellään haastatelluilla ei isänpäivän suhteen ole, vaikka joitain perinteitä paljastuu olevan olemassa.
–Se on jo perinne, että saan toivoa itse aamupalan ja ruoan päivällä ja sitten päivän aikana käydään isovanhemmilla, Pasi Vigg kertoo.
–Yhdessäolo, se on mielestäni tärkein. En halua sen kummempaa lahjaa, kuppi kahvia riittää ja sitten saadaan olla yhdessä, sanoo taas Vertti Rantanen.
