Teijon kansallispuistolle laaditaan uutta käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Suunnitelma nimensä mukaan linjaa siitä, miten aluetta jatkossa kehitetään.
Kehittämistä on bisnesjargonilla höystetyissä tiedotteissa sekin, jos työntekijöitä irtisanotaan tai ajetaan palveluja alas ja vähän samaa tuoksua on ilmassa parhaillaan.
Viime viikolla julkaistun hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksen riveiltä löytyy hyviäkin uutisia, mutta jo aiemmin on kerrottu siitä, miten paljon on kansallispuistossa valtion rahoituksen vähenemisen myötä myös vaakalaudalla. Esimerkiksi saunojen ja tulipaikkojen ylläpito on katkolla ja Kirjakkalan alueen rakennusten kohtalo auki.
Iso muutos oli vankityön lopettaminen kansallispuistossa: vankityönä tehtiin edullisesti perusylläpitoa kuten pitkospuiden korjausta ja polttopuuhuoltoa.
Teijon kansallispuistossa kävi viime vuonna yli 90 000 kävijää.
Metsä ei hoitoa kaipaa, mutta kymmenientuhansien eritasoisten retkeilijöiden vieminen luontoon vaatii satsauksensa eli omat rakenteensa ja oheispalvelunsa; pelkät pitkokset eivät riitä eivätkä nekään saa olla loppuun kulutetut.
Kansallispuisto on samalla kertaa luonnonsuojelu- ja kansanterveystyötä, johon on retkeilyalueen alusta lähtien kulunut markka ja sittemmin euro poikineen. Jos leikkaukset tietävät sitä, että palveluja karsitaan ja loputkin saavat virttyä, raha on kulutettu tavallaan turhaan. Valtion kassasta riittää kuitenkin edelleen jaettavaksi myös ympäristölle haitalliseen yritystoimintaan.
Kansallispuistoon sijoitettu euro on hyvä sijoitus sikälikin, että se poikii. Esimerkiksi vuonna 2022 uutisoitiin puiston kokonaistulovaikutuksen olevan noin neljä miljoonaa euroa.
