Ammattikeittiöissä tarkkuus on arvossaan, puhutaanpa ruoan valmistuksesta tai raaka-aineiden määrästä. Onpa kyseessä julkinen keittiö tai ravintolakeittiö, tavoitteena on, että mikään ei loppuisi kesken eikä hävikkiä syntyisi. Joskus syntyy silti.
Takavuosina ylijäämä kouluissa saattoi päätyä muodossa tai toisessa tarjolle seuraavana päivänä, mutta huonompi vaihtoehto ei ole se, että se myydään tai jaetaan tarvitseville koulupäivän jälkeen.
Salon kaupunki ja SPR kaavailevat laajentavansa ylijäämäruoan jakelua myös Perniöön.
Perniönseudun Lehti teki asiasta juttua keväällä ja tuolloin iso kysymys oli se, löytyykö vähästä väestä vapaaehtoisia jakamista tekemään. Sopii toivoa parasta: ruoan ei tulisi päätyä roskiin ja toisaalta sille voi olla todella tarvitsijansa. Tälläkään seudulla ei ole tuntematon tilanne, että joku on ruoka-avun tarpeessa.
Kaupungin puolella hävikin minimointiin on tietysti hyvä syy: jokainen roskiin päätyvä peruna on selvää rahaa. Toinen hyvä syy on se, että jätteen ja turhan kuljettamisen määrää pitää itseisarvoisesti vähentää: jokainen perunakilokin on turhaa kuljettamista, jos se päätyy roskiin kulkematta ihmiskehon läpi.
Iso kysymys kaiken takana liittyy siihen, mistä muun muassa Yle uutisoi alkuviikolla. EU:n ulkopuolelta tulee Suomeen tänä vuonna arviolta 50 miljoonaa lähetystä ja joukossa on varmasti paljon turhaa: muovirihkamaa, jopa vaarallista tavaraa, kertakäyttövaatteita, joista osaa ei välttämättä edes käytetä.
Ruokahävikistä paasaaminen voi olla turhaa tilanteessa, jossa toisaalta ollaan valmiita tilaamaan Kiinasta krääsää kirjekuorellinen kerrallaan. Turhaa vaivaa on siinä tilanteessa myöskään ruokahävikkikilojen kauhistelu.
