Kalenterin ja tapahtumakalenterin mukaan syyskuu on niin pitkällä, että Pimeän peitto raottuu Perniössä. Omintakeisessa tapahtumassa on vuosien aikana koettu paikallista musiikkia, paikallisia elokuvia, teatteria ja vaikka mitä kuten kuljettu pimenevässä illassa pitkin taiteella täytettyjä joenvarsiniittyjä.
Tapahtuma liittyy Euroopan kulttuuriympäristöpäivään ja rakennusperinnöllä on ollut aina osansa Pimeän peitossa.
Tapahtuma voisi haastaa perniöläisiä katsomaan omaa asuinympäristöään turistin silmin. Kirkonkylä on yksi monista kirkonkylistä, mutta ei ihan muiden kaltainen; pitkä ja vauraskin historia näkyy omalla laillaan. Kirkon ja pappilan ympäristöt on listattu arvokkaina viranomaistenkin kirjoihin, kirkonseudun ympäristöä nostetaan esiin lauantaina.
Monesti on niin, että vanha ja koristeellinen ja vaalittu ymmärretään arvokkaaksi, uudempi rakentaminen ja etenkin liikerakentaminen jäävät lapsipuolen asemaan. Nekin kantavat matkassaan muistoja menneisyydestä, joskus isompiakin historiallisia tai arkkitehtuurisia arvoja.
Juuri näissä näkyy rakennemuutos: moni aikoinaan vilkas rakennus seisoo osin tai täysin tyhjillään, luonto ottaa omaansa takaisin heinittyvä seinusta kerrallaan eikä tämä ole vain Perniön ongelma. Hiljenemistä seuraa rapistuminen ja rakennuksen muuttuminen rasitteeksi niin omistajalleen kuin ohikulkijoillekin. Paljon arvokasta on Perniöstäkin purettu, palanut tai menossa purkuun.
Tuskin se aika palaa, jolloin kirkonkylien raitti kuhisee eikä tyhjiä näyteikkunoita ole. Vanhoista kuvista, joita lauantainakin esitellään, näkee viipaleen elämästä vuosikymmeniä sitten ja saattaa oivaltaa jotain uudemmankin rakennuskannan merkityksestä kyläkuvassa.
