Vanhan maalaistalon tuhonnut tulipalo pysäytti Perniön viime viikolla. Rakennuksessa paloi vanhan talon myötä historiaa, mutta ennen kaikkea perhe menetti tapauksessa kotinsa. Henkilövahingoilta tapahtuneessa onneksi vältyttiin. Menetys on yksittäisen perheen kohdalla kuitenkin suuri.
Kuka tahansa voi pysähtyä ajattelemaan, miltä tuntuisi olla tragedian kohdanneen perheen kengissä. Monelle ihmiselle kuitenkin juuri oma koti on se kaikkein turvallisin ja läheisin paikka. Tähän osaa varmasti usea samaistua. Siitä, kun oman kodin turva häviää yhtäkkiä ja täysin varoittamatta, on taas harvalla omakohtaista kokemusta.
Tapahtunut antoi kuitenkin ihmisille mahdollisuuden osoittaa ihmisyyden parhaita puolia. Perheen hyväksi järjestettiin viikonloppuna pienkeräys, jossa lain rajoittaman kymmenen tuhannen euron summan keräämiseen kului ainoastaan alle seitsemän tuntia.
Keräyksen järjestänyt henkilö kertoi yhteydenottoja tulleen ympäri Suomen. Joukossa oli myös niitä, jotka olivat halunneet varmistua keräyksen aitoudesta, mikä osoittaa sekin tervettä varovaisuutta.
Tässä tapauksessa keräys ei ollut huijaus. Jos joku olisi huijausta yrittänytkin, yhden perheen tragedialla rahastaminen olisikin tuntunut hyvin alhaiselta.
Tilanne aiheuttaa mietinnän paikkaa myös medialle. Miten kerrotaan uutisesta siten, että olennaista tietoa jaetaan, mutta ilman että sorrutaan mässäilyyn.
Ihmisten arvojen jakaantuminen ja eriytyminen on ilmiönä ollut esillä ja sosiaalinen media on omiaan kärjistämään mielipiteitä. Keräys kuitenkin osoitti, että tragedian kohdatessa korostuu kuitenkin ennen kaikkea ihmisyys ja halu auttaa. Empatia on edelleen ihmislajin suurin supervoima.
