Salon seurakunta pyrkii samaan kuin monet seurakunnat ja kaupungit halki maan: luopumaan pitkästä rivistä omistamiaan rakennuksia.
Seurakunnan kiinteistöomistuksista on keskusteltu pidemmän aikaa ja viime viikolla kirkkovaltuusto hyväksyi kiinteistöstrategian, jonka osana listataan purettavat tai myytävät rakennukset. Niitä on kuusitoista.
Eteläisestä Salosta listalla ovat Särkisalon ja Kiskon seurakuntakodit ja Särkisalon pappila sekä pienempänä kohteena Särkisalon Hakastupa.
Syy halukkuuteen luopua rakennuksista on selvä: käyttökuluja säästyisi satojatuhansia euroja vuodessa.
Ihan yhdessä yössä mitään tuskin tapahtuu. Rakennukset ovat keskenään kovin erilaisia samoin kuin kaupunginkin kaupittelemat. Käytännön esimerkkinä voisi ajatella Särkisalon pappilan kiinnostavan 50-lukulaista kotia etsivää – mutta sen lähellä sijaitseva kaksi vuosikymmentä uudempi seurakuntakoti sali- ja toimistotiloineen voi olla kauppatavarana hyvin työläs.
Joka tapauksessa rakennukset eivät ole pakkomyynnissä: valtuusto päätti, että ennen myyntiä selvitetään myös se, onko korvaavia tiloja olemassa.
Se onkin kysymyksenä olennainen. Lehden toimitukseenkin on tullut joitain huolestuneita viestejä siitä, miten käy Perniön seurakuntatalon. Se ei ole myyntilistalla, mutta kosteusvaurion ja ikänsä vuoksi menossa mahdollisesti peruskorjaukseen tai jopa osin purkuun. Viesteissä on korostettu sitä, että vastaavaa eli esteetöntä, keskeisesti sijaitsevaa ja isoillekin ihmisjoukoille suunniteltua taloa ei ihan lähellä ole. Seurakuntakodeissa vietetään niin perhejuhlia kuin esimerkiksi itsenäisyysjuhlia ja muita kemuja ja kekkereitä.
Seurakuntien jäsenmäärät voivat olla laskussa edelleen, mutta tällaisten tilojen tarve tuskin koskaan loppuu.
