Vau, mitä nuo ovat, kysyn, kun päätoimittaja Aku Poutanen näpsii minusta esittelykuvia lehteen. Tammenterhojahan ne.
En ole koskaan ennen nähnyt niitä muualla kuin lapsuudenajan Tiku ja Taku -sarjakuvissa sekä alakoulun oppikirjassa. Nappaan yhden taskuun, että voin myöhemmin lähettää siitä kuvan kotopuoleen. On täällä etelässä kovin eksoottista.
Tai siis hei, olen Hanna Soini, Perniönseudun Lehden uusi toimittaja. Muutin juuri Oulusta Perniöön. Ensimmäisenä perniöläiset ovat kysyneet minulta, miksi muutin näin pienelle paikkakunnalle. En suinkaan tammenterhojen takia, vaan siksi, että pääsen tekemään toimittajan työtä mukavaan lehteen maaseutupitäjään.
Eikä minua paikkakunnan pienuus haittaa. Olen lähtöisin Perniötäkin pienemmästä paikasta, Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa sijaitsevasta Sievistä. Siellä kylänraitilla on kaikki tarpeellinen: baari, terveyskeskus ja hautaustoimisto – ja tietenkin kenkätehdas. Perniö on Sieviin verrattuna vilkas paikka.
Ei toki niin vilkas kuin Oulu, mutta maaseutuihmisenä olen iloinen siitä, että täällä ikkunastani näkyy peltomaisemaa, eikä naapuritalon betoniseinää.
Pohjois-Pohjanmaan, Meri-Lapin ja Savon pienillä paikkakunnilla asuessani olen huomannut, että parasta pienissä paikoissa on ihmisten ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja tietynlainen maanläheisyys.
Pidän Perniön paikallisesta murteesta, joka on aina niin iloisen ja pirtsakan kuuloista. Tosin kielimuuri tulee välillä vastaan, sillä moni perniöläinen puhuu sen verran eri nuotilla ja nopeaan tahtiin, että se vaatii pohjalaiselta keskittymistä.
Olen ollut paikkakunnalla vasta yhden päivän ja ehtinyt hämmästellä montaa asiaa: laajoja peltoaukioita ja vanhoja maalaiskartanoita, sokerijuurikkaita, yhä vihreitä lehtipuita sekä kirkkojen suurta lukumäärää. Eri komiaa on, niin kuin meillä pohjoisessa sanottaisiin.
Näinpähän jonkun tekevän vielä syyskylvöjä, vaikka meillä kotopuolessa sataa jo räntää. Kehtaanko jo kysyä, sataako täällä jouluksi lunta, vai kuulostanko liikaa ulkomaalaiselta turistilta?
Vielä en ole ehtinyt juurikaan tutustua Perniöön, koska elämäni on muutaman viikon ajan pyörinyt muuttolaatikoiden ympärillä ja yritän edelleen selvittää, miten saan avattua hellan lapsilukon.
Aion kuitenkin mahdollisimman pian tutustua alueen historiallisiin nähtävyyksiin, kuten ruukkikyliin ja Perniön keskiaikaiseen kivikirkkoon. Metallinetsintää harrastavana eniten minua kiinnostaakin Perniössä sen pitkä ja rikas historia, josta kertovat alueen muinaislöydöt. Ehkä ehdin vielä tänä syksynä kuokkimaan hevosenkenkiä Perniön maaperästä.
Toivon, että työn ohessa tutuksi tulee myös Perniön sydän eli paikalliset ihmiset.
Hanna Soini
Hannan tavoitat:
hanna.soini@pernionseudunlehti.fi
puh. 044 735 2303
