Tällaista voisi olla viidakossa: lehvistö kohoaa päiden ylle ja varret ovat niin tiheässä, että Markku Peltosesta kuuluu muutaman metrin päästä ääni, mutta miestä itseään ei näy.
Ei olla Afrikassa, vaan Perniössä aivan Kemiöntien tuntumassa. Ympärillä näkyy harvemmin näillä main tavattua viljelykasvia, rehumaissia.
–Ylönkylässä tätä kokeiltiin 80-luvulla ja Salon alueella on muutama viljelijä, tiivistää Peltonen.
Rehumaissin viljelyalat ovat kasvaneet koko maassa viime vuosikymmenen aikana. Varsinaisesta volyymikasvista ei silti voida puhua: rehumaissia kasvaa vajaalla tuhannella hehtaarilla, kun esimerkiksi juurikasta kasvaa yli 10 000 hehtaarilla. Perniössä rehumaissia kokeilee nyt kolme viljelijää, Peltosen lisäksi Ylönkylän kartanon Aleksander Sadala sekä Janne Järvelä.
Maissi sinänsä ja yksin ei tosin käy nautakarjan ravinnoksi; säilörehusta maissia on viitisen prosenttia ja se päätyy lehmien ruoansulatukseen peukaloa pienempänä hakkeena. Maitotuotosta maissi voi lisätä ja Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan maissi osana rehua myös pienentää karjan metaanipäästöjä.
Kulunut kesä on ollut kuuma ja kuiva ja maissille tämä on käynyt; kasvi käyttää vähänkin veden taiten ja hyötyy lämmöstä. Myös nurmirehun osalta vuosi on Peltosen mukaan ollut hyvä; talteen saadaan kolmaskin sato. Viljelijä miettii, että taustalla on silti myös huolta tulevasta; mitä kasvatetaan rehuksi, jos ja kun kuumat ja kuivat kesät yleistyvät.
Koko juttu 19.8.lehdessä.