Pakko tässä jotain taikaa on olla. Kalevalan ensimmäiset kappaleet tulivat myyntiin vuonna 1835, ja luulisi, että tämän päivän nuorten mieleen kyseessä on lähinnä kesyn pölyinen teos.
Ei sentään: Kalevala onnistuu edelleen herättämään tunteita laidasta toiseen. Elias Lönnrotin keräämään aineistoon pohjaavaan kansalliseepokseen perehtyminen on osa yhdeksännen luokan opetussuunnitelmaa. Perniön yhteiskoulussa tehtiin oma lehti, Ilmatar, jossa tarkastellaan Kalevalaa näkökulmasta jos toisestakin.
Jos Kalevala koottaisiin nyt, miltä se näyttäisi? Henna Heinonen ei epäröi vastaustaan: tasa-arvo näkyisi ihan toisella tavalla. Nuoren Ainon vastahankainen avioliitto vanhan Väinämöisen kanssa ei tulisi kyseeseenkään vaan naisen pitäisi saada päättää itse, kenen kanssa avioituu. Näin siitä huolimatta, että Henna pitää Kalevalaa toisaalta upeana pakettina.
-Ylpeys Suomesta tulee siitä ensimmäisenä mieleen.
Toisella puolella luokkaa Leevi Sundblom ei innostu Kalevalasta vielä lehtiprojektin jälkeenkään: hän pitää pakettia väkivaltaisena ja seksistisenäkin.
Saman vahvistaa opettaja Pauliina Kallio: tarinaan mahtuu niin väkivaltaa, insestiä kuin ryöstöjäkin.
Ada Tallqvistin ja Milja Suomisen Ilmattareen kirjoittamassa mielipidekirjoituksessa muistutetaan tarinan jännittävyydestä. Kalevala inspiroi muun muassa Taru sormusten herrasta -trilogiasta tunnetuksi tullutta J.R.R: Tolkienia. Yhtä lailla Kalevala on antanut aiheita kuvataiteilijoille: yhdeksäsluokkalaisten joukosta Olivia Laakso taiteili Ilmattaren kansikuvan ja Olivia Olkinuora perehtyi Susanne Rissasen kanssa Kalevalaan taiteessa. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala -maalaukset tunnetaan, mutta yhtä lailla oman versionsa piirsi muun muassa Aku Ankka -piirtäjä Don Rosa. Mauri Kunnas taas toi Kalevalan koirien maailmaan, mutta Olivia Olkinuora muistuttaa, että siinä tarinaa on muokattu ja pehmennetty.
Koko juttu 27.2. lehdessä!
