Kallion laella ja syrjissä Mathildedalissa on nimi poikineen, seitsemisenkymmentä kaikkiaan. Nimet on hakattu kiveen ja osan viereen on vielä nakuteltu vuosilukukin. Joku KJ Eliasson on ikuistanut itsensä tuohon, joku J.E Grann tuohon. Stenman on ollut asialla huhtikuussa 1885.
–Kun ostimme alueen, kuulimme, että täällä on aikoinaan ihmisiä istunut, kertovat Tuula ja Harri Gustafsson.
Yli sata vuotta sitten kiveen hakatut nimet ehtivät jo saada päälleen sammalta ja jäkälää ja näkyvissä oli vain osa. Gustafssonit törmäsivät perniöläiseen Jorma Ponkalaan, joka otti asiakseen alkaa puhdistaa kalliota ja etsiä nimiä.
–Tätähän on niin jännää tehdä, Ponkala hehkuttaa.
Silmin kaikkea ei tahdo erottaa, mutta sormenpäät tuntevat, missä kirjaimet kulkevat. –Kun aamulla paistaa aurinko tähän viistosti, jäljet erottuvat hyvin. Sormilla tuntee, että hakattu kuvio on pohjastaan sileä, kun taas kallio on rosoinen, Ponkala sanoo. Ketkä sitten ovat kalliota hakanneet 1800-luvun lopulla. Harri Gustafssonin valistunut arvaus ovat merimiehet, joilla on ollut joku aika vapaata myös maissa vietettäväksi. Osa kaiverruksista on jäänyt selkeästi kesken; kolmikko pohtii, onko tekijöille tullut kiire laivaan tai muu hoppu.
Millaisen maiseman kirjoittajat näkivät. Osin samanlaisen kuin nykyäänkin.
–Hotellirakennushan on 1850-luvulla rakennettu ja oli täällä silloin rakennuksia muutenkin vaikka miten. Oli taloa ja piippua, Tuula Gustafsson muistuttaa.
Koko juttu 9.5. lehdessä.
