Sähköyhtiö Caruna on ollut viime päivät kansalaisten puheenaiheena. Suoranaista kiukkua on herättänyt yhtiön ilmoitus, jonka mukaan se nostaa sähkönsiirron hintoja tuntuvasti.
Eteläisessä Salossa tieto ärsyttää varmasti; seutu on varsin pientalovaltaista, ja eniten kulut uhkaavat nousta nimenomaan omakotitaloissa, etenkin jos talot lämpiävät kokonaan tai osin sähköllä.
Harmitusta ei lieventäne edes se, että yhtiö on investoinut ja investoi nimenomaan tällä alueella säävarmaan sähköverkkoon toista miljoonaa euroa. Nimenomaan investoinneilla yhtiö on myös perustellut suurta kertanostoa. Selitys ontuu sikäli, että investointitarpeiden suma ei ole voinut tulla yritykselle täytenä yllätyksenä.
Taustalla on jo verkkokeskusteluissa ja kommenteissa nähty jopa monenlaisia syitä ja koko verkkoyhtiön myyntiä on pidetty virheenä.
Viimeistä sanaa asiassa ei ole vielä sanottu; kuluttajaviranomaiset pohtivat tiettävästi jopa ryhmäkanteen nostamista, jos neuvotteluratkaisua hinnankorotuksista ei löydetä.
Kotitalouksissa ja esimerkiksi paljon sähköä käyttävillä maatiloilla aihe ymmärrettävästi aiheuttaa kiukkua.
Kuluttajan kukkaroon korotusten voi katsoa hiipivän myös sitä kautta, että sähkölasku nousee myös Carunan verkkoa käyttäviä julkisyhteisöjä kuten kaupunkeja ja seurakuntia.
Mikä sitten ottaa vaihtoehdoksi? Verkkoyhtiöllä on myyjänä monopoliasema, toisaalta ostajia riittää niin kauan, kun kiinteistöjä verkossa on kiinni. Sähkönostoboikotti ei ole tietenkään käytännössä vaihtoehto, ja pysyvästi omavaraiseen sähköntuotantoon siirtyminen on sekin hyvin harvojen laji.
Nousee hinta kaavaillusti tai vähemmän, sillä voi olla se hyvä seuraus, että se joka tapauksessa herättää monet miettimään sähkönkäyttöään ja sitä, olisiko sähkölaskussa muuten nipistämisen varaa. Tähän tietysti pitäisi tulla pontimen jostain muualta kuin sähkön hinnoittelusta.
