Kouluverkkokeskustelu täytti Salon kaupungintalon valtuustosalin tiistaina.
Aiemmin päivällä kaupunginhallitus oli päättänyt esittää valtuustolle, että kolme koulua – Teijo, Hajala ja Pajula – suljettaisiin.
Tämä ei kaupunkilaisten taistelumieltä tai vastarintaa hälventänyt, ehkä päinvastoin. Tiistai-iltana epäiltiin virkamiesten laskelmia ja pohdittiin koulujen sulkemisen muitakin seurauksia.
Kouluista puhuttaessa mukana on helposti myös tunnetta. Koulun yllä leijuva lakkautuksen uhkakin aiheuttaa mielipahaa ja surua.
Tilaisuuden jälkeen jälkipelit jatkuivat pitkään. Tiistai-iltana surtiin muun muassa sitä, että nyt suljetaan kouluja, joita joistain perheistä on käyty sukupolvien ajan. Päätöksenteon perusteet ovat toki toiset, mutta demokratiaan kuuluu, että päättäjille tuodaan tietoon tämäkin puoli asiasta.
Ajattelemisen aihetta antoi se näkemys, jossa esitettiin 800 000 eurojen etsimistä jostain muualta ei-lakisääteisestä toiminnasta. Pidemmällekin ajatuksen olisi voinut viedä ja antaa esimerkkejä. Totta on, että lähes 400 miljoonan euron budjetilla operoivassa kaupungissa kolmesta koulusta säästettävä vajaa miljoona ei ole sinällään iso raha. Lisähaasteen tuo kuitenkin se, että opetustoimessakin ei-lakisääteiset toiminnot lienevät jo aika pitkälle pois perattuja.
Vaihtoehtojen sarjassa mainio ja jatkomietinnän arvoinen ajatus oli se, jossa esitettiin, että ehkä Salo voisikin profiloitua pienten koulujen kaupungiksi.
Tiistain tilaisuus jätti jälkimaun myös siitä, että koulujen puolustajilla on kahden lajin huolta. Yhtäällä on huoli lapsista, toisaalla huoli kylistä – siitä, miten niiden käy, jos koululta valot sammuvat.
