Syvänsininen taivas kaareutuu tykkylumen peittämien puiden ylle. Voi vain kuvitella, miten hiljaista on.
Lumiset puut, avarat maisemat ja hennot sävyt toistuvat Minna Sairbergin valokuvissa.
– Lapin lumo iski kyllä kerrasta, myöntää Sairberg.
Hänen otoksiinsa voi tutustua Kiskon kirjastossa lokakuun ajan.
Kamera on kulkenut Sairbergin matkassa käytännössä koko hänen ikänsä; ensimmäinen kesätyöpaikka valokuvausliikkeessä innosti kuvien maailmaan. Sairberg on työskennellyt hoitoalalla, ensin hoitotyössä ja myöhemmin it-järjestelmien parissa.
Taustalla on kuitenkin ollut haave siitä, että kuvaamisesta ja käsillä tekemisestä voisi tulla työ.
Kun Sairberg jäi sivuun terveydenhuoltoalalta, jäi aikaa kuvaamiseen enemmän. Osana irtiottoa hän hankkiutui Muurlan opistoon, jonka perinteisellä työpajamatkalla kuvasarja Lapistakin syntyi.
Hiljaisuus, lumi ja eläimistö ovat Lapin toinen puoli. Toinen on turismi, joka näyttäytyy kuvissa tunturin kupeen rakennuskeskittymänä, räikeinä valoina keskellä autiutta.
Sairberg myöntää, että Lappi tarvitsee matkailuelinkeinoa, mutta toivoo että myös hiljaisia, ihmisen koskemattomia paikkoja jäisi.
