Kisko-hallin täyttöaste oli lähellä sataa tiistaina, kun Jari Sinkkonen astui lavalle. Usein julkisuudessa esiintynyt lastenpsykiatrin erikoislääkäri sai luennoida kaksi kertaa täydelle salille, eikä odotuksissa arvatenkaan petytty. Sinkkonen on esiintymisen ammattilainen ja onnistuu lataamaan luentoihinsa paljon asiaa lupsakkaan muotoon.
Tiistain puheenvuorossaan Sinkkonen lempeästi ravisteli vanhempia olemaan nimenomaan vanhempia, lapsiaan vahvempia aikuisia.
Vai oliko kyse ravistelun sijaan ennemminkin rohkaisusta? Sinkkosen puheenvuoroissa ei ollut tiistainakaan välttämättä mitään raflaavaa, ennemminkin kyseessä oli kuin kehotus ottaa hiukan takapakkia ajassa. Nykyistä lapsiin kohdistuvaa ärsyketulvaa on hänen mukaansa vanhempien voitava hillitä, lapsille on tohdittava tarjota säännöllinen ja ennakoitava arki ja vanhanaikainen leikkikin pitäisi palauttaa kunniaansa. Sanoille tulee painoarvoa entistä enemmän, kun ne tarjoillaan lääketieteellisten perusteiden kera.
Jonkun mielestä Sinkkosen sanoma voi koostua itsestäänselvyyksistä, mutta näin tuskin on: luentojen, lastenkasvatusta käsittelevien televisio-ohjelmien ja aiheesta yleisesti käytävän keskustelun määrä todistaa siitä, että vanhempien ja lasten väliset suhteet eivät ole läheskään valmiiksi pureskeltu asia.
Neuvoille ja ohjeille ja rohkaisulle on kaiketi kysyntää, tuskin arki-illan tilaisuus pienessä taajamassa olisi vetänyt paikalle lähes kolmeasataa kuulijaa. Kun jokainen kävijä kertoo kuulemansa eteenpäin, on välillinen yleisö jo melkoinen.
Erityisen lämmittävää on se, että täynnä ei ollut vain kasvatusalan ammattilaisille järjestetty tilaisuus, vaan myös illan luento, joka oli tarkoitettu aivan tavallisille äideille ja isille. Se kertoo siitä, että kasvatus halutaan hoitaa kunnolla ja lapsista kannetaan huolta nimenomaan siellä, mistä kaikki lähtee: kotona.
