Suomen kilpailukyky ja harjoitettava työllisyyspolitiikka ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Kilpailukykymme on todettu monissa kansainvälisissä mittauksissa olevan maailman kärkitasoa. Silti pärjääminen kovenevassa globaalissa kilpailussa vaatii jatkuvia panostuksia myös suomalaisilta yrityksiltä ja työntekijöiltä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen on esittänyt työajan pidentämistä kahdella ja puolella tunnilla 40 viikkotuntiin. Voin olla Satosen kanssa samaa mieltä siitä, että työn tekemistä ja työtunteja pitäisi Suomessa lisätä monilla aloilla. Silti minun on hankala nähdä, että suurin yhteiskunnallinen ongelma olisi se, että työelämässä mukana olevat ihmiset tekisivät liian vähän töitä.
Suurin haasteemme on työn epätasainen jakautuminen. Meillä on suuri joukko työttömiä ja samaan aikaan merkittävä osa työelämässä olevista raataa työuupumuksen rajoilla. Satosen logiikan mukaan meidän tulisi lisätä niiden ihmisten työtaakkaa, jotka ovat jo töissä. Tässä kiistattomana vaarana on, että yhä useampi jää työttömäksi.
Työajan pidentäminen tulee aloittaa nollatuntisopimusten kieltämisestä ja siitä, että paljon osa-aikatöitä teettävillä matalapalkka-aloilla siirrytään tarjoamaan kokoaikatöitä. Lisäksi vuokratyön ehdoissa on edelleen parannettavaa. Jatkossa meidän tulisi varmistaa, että työn muodosta riippumatta työnteolla on mahdollista ansaita kohtuullinen toimeentulo.
Yhteiskunnan kehityksen kannalta on tärkeää ponnistella myös sen puolesta, että työpanosta pystyttäisiin jakamaan tasaisemmin kansalaisten kesken. Tämä auttaisi torjumaan loppuun palamisen tuomia ongelmia. Ei ole yhteiskunnan tai yksilön kannalta millään muotoa edullista, että ihmisistä otetaan muutamassa vuodessa maksimaalinen työpanos irti ja sen jälkeen maksetaan hänelle työkyvyttömyyseläkettä loppuelämän ajan.
Tämän päivän todellisuudessa työajan lisääminen ei välttämättä edes suoraan lisää työn tuottavuutta. Esimerkiksi yleistyvässä tietotyössä työajan pidentyminen ei välttämättä synnytä yhtään enempää kännykkäsovelluksia tai verkkosivuja. Kasvu syntyy sen sijaan tuottavuudesta, eli siitä, että työaika käytetään tehokkaammin ja järkevämmin. Tuottavuuden takaa parhaiten hyvinvoiva ja asianmukaisesti koulutettu työntekijä.
Enemmän on panostettava paitsi vaikuttaviin työllisyystoimiin, ennen kaikkea siihen että työpaikoilla asiat ovat kunnossa.
Hyvä johtaminen, osaamisesta huolehtiminen, työn viisas organisoiminen ja työhyvinvointiin panostaminen ovat tuottavuuden lisäämisen suhteen avainasemassa. Samaan aikaan tarvitaan tahtoa ja panostuksia työttömyyden nujertamiseen.
Miltei kaikissa mainituissa asioissa on menty tällä vaalikaudella merkittävästi eteenpäin, mutta toimenpiteitä tarvitaan edelleen lisää. Meillä on edelleen toimiva kolmikantayhteistyö, joka on osoittanut voimansa kerta toisensa jälkeen myös hankalina aikoina. Lisäksi meillä on viety maaliin ennakkoluulottomia hankkeita, jotka parantavat työllistymistä ja työttömän arkea huomattavalla tavalla. Kuka olisi uskonut, että vaikkapa työttömän 300 euron suojaosa voisi toteutua?
Normityöajan pidentämisessä on kyse hieman samasta asiasta kuin käynnissä olevissa eläkeneuvotteluissa puhututtavassa työurien pidentämisessä. On erikoista että kokoomus heristää keppiä juuri työntekijöiden suuntaan näissä molemmissa yhteyksissä. Onhan selvää, että suomalaiset ovat valmiit tekemään enemmän ja pidempään töitä, jos töitä on. Nyt pitäisi keskittyä tekemään töitä sen eteen, että työpaikkoja voisi syntyä lisää.
Tässä tilanteessa kokoomuksen harrastama työntekijöiden ja työttömien syyllistäminen on täysin kohtuutonta.
Katja Taimela, kansanedustaja (sd.)
