Elokuu alkoi aurinkoisena ja helteisenä myös Teijolla. Soveliaasti ”Teijon kakaroiden tapaamisiin”.
Kakarathan muistavat kesät vain helteisinä ja aurinkoisina. Lähes satakunta 1940-luvulla synynyttä kakaraa oli kokoontunut muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja tietysti ihmettelemään, tuntisiko enää montaakaan.
Vilkkaasta puheensorinasta päätellen tuttuja löytyi useampi kuin uskoikaan. Näin ainakin yhden, eli mieheni kohdalla kävi hänen omaksi hämmästyksekseen. Minä seuralaisena en tietenkään tuntenut entuudestaan ketään. Mutta eipä tuo haitannut. Oli sydäntä sykähdyttävää nähdä tuon ison joukon iloisia, ihmetteleviä, hellyttäviä, jopa kyynelsilmäisiä ja toisaalta nauravaisia tapaamisia. Ison vieraan joukon pariiin sutkahdin minäkin aivan luontevasti omasta halustani.
Isohko ”kakaroiden” joukko oli valmistellut tapaamista pitkin kevättä antaumuksella ja hartaasti. Ja aivan vilpittömästi: (monet isot hienot juhlat nähneenä) välittömyys, mutkattomuus ja toisaalta tarkkaan ja taitavasti mietitty ohjelma täytti kaikki odotukset. Rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas Teijon kartanon taidokas esittely sujui lupsakkaasti johtaja Juha Backmandin toimesta ja eri vaiheiden jälkeen päädyttiin laajoista ympyröistä ruohonjuuritasolle, eli maukkaan lohisopan ääreen ja vilkkaasen puheensorinaan.
Kun pidin taukoa välillä vilkkaasta keskustelusta naapurini (opettajan tyttären Raijan) kanssa, jäin hymysuin katselemaan ympä- rilleni ja kuuntelemaan puheensorinaa. Lähes epätodellinen , lämmin ailahdus kävi lävitsen ja koin jotain tuttua.
Kuka on joskus lukeneut Karen Blixenin tarinan ” Babetten pidot ” ja ehkä nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan voi aavistaa tuntemukseni. Siinähän eräs kylän aktiivi sai asukaat yhteen suurin henkilökohtaisin ponnistuksin ja uhrauksinkin. Lopputuloksena oli ihana lämmin ruoka- ja seurustelujuhla ja ennen kaikkea lämmin yhteenkuulu- vaisuuden tunne. Jos minä ulkopuolisena koin näin, uskon, että varsinaiset ” kakarat” kokivat sen monin verroin.
Tästä kokemuksesta haluan sydämeni pohjasta kiittää teitä kaikkia aktiiveja uurastajia. Tämä oli ykkösluokan esimerkki yhteisöllisyyden juhlasta. Tätä tarvittaisiin tähän synkkämielisten maahan muuallekin kuin paljon mainostettujen suomenruotsalaisten keskuuteen.
Teijon kartanossakin asuneen puutarhurin pojan, Olavin vaimo Pirkko Metsäranta
