Kuntajakoselvittäjät esittävät uusia suurkuntia ja monet miettivät, mikä on kylien ja yhdistysten asema uusissa kuvioissa. Tilanteessa on monia uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Kuntien on keskityttävä ydintehtäviinsä, mikä jättää laajan toimintakentän yhdistystoimijoille.
Kuntaliitoksille ja palveluiden keskittämiselle vedetään yleensä yhtäläisyysmerkit. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että kuntauudistus ajoittuu samaan aikaan poikkeuksellisen talouskriisin kanssa. Pienten liitoskuntien palvelut olisivat todennäköisesti heikentyneet ilman liitostakin, mutta säästöpaineet näyttävät vauhdittavan reuna-alueiden palveluverkon tyhjentämistä.
Suomessa joudutaan nyt yleisestikin priorisoimaan asioita. On toimintoja, joita hoidetaan jatkossa tehokkaammin. Yksilöiden vastuukin kasvaa, koska yhteiskunta ei enää voi huolehtia kaikesta. Toisaalta tämän hetken arvomaailma on kova; mahtaisiko nyky-Suomi vetää kasvukeskushuumassaan edes sähköä maan joka kolkkaan?
Kestävästi toimiva kunta etsii itselleen kumppaneita, jotka voivat järjestää kuntalaisille tärkeitä palveluita tehokkaasti. Tämä on mahdollisuus sekä yrityksille että kolmannen sektorin toimijoille. Osa kuntien tehtävistä on toki sellaista viranomaistyötä, jota ei voi ulkoistaa. Kunnilla on kuitenkin monia tehtäviä, joissa yritys tai yhdistys voisi olla kunta parempi palveluiden tuottaja.
Esimerkiksi Somerolla kunta ulkoisti liikuntapalvelut jo 90-luvulla urheiluseurojen yhteiselle Liikunta ry:lle ja tuloksena oli entistä edullisemmin tuotettuja parempia palveluja.
Yhdistykset ja järjestöt erilaistuvatkin uusissa haasteissa; osa erikoistuu ja ammatillistuu palvelujen tuottajiksi, osa jatkaa perinteisen yhdistystoiminnan perinnettä. Myös jälkimmäisellä on oma tärkeä roolinsa.
Paikallisilla toimijoilla, kuten kyläyhdistyksillä, olisi hyvät edellytykset laajentaa reviiriään. Ne ovat syntyneet asukkaiden aidosta tarpeesta kehittää omaa elinympäristöään.Monissa varsinaissuomalaisissa kyläyhdistyksissä on huikea määrä ammatillista osaamista eikä se talkoointokaan kokonaan ole hiipunut, ennemminkin muuttanut muotoaan ja laajentunut perinteisestä vasara-saha –osastosta muille vapaaehtoistyön alueille. Maakunnallinen ja valtakunnallinen organisoituminen edesauttaa vaativampienkin tehtävien hoitamista ja moni yhdistys on jo harjaantunut Leader-tukieurojen käyttäjä.
Kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan kaikkia: kuntalaisia, yrityksiä, yhdistyksiä, julkista ja yksityistä. Tässä hyvinvoinnin kokonaisuudessa jokaisella on sellaista pääomaa, mitä yksikään muu ei voi korvata. Kuntatalouden haasteet ovat sen verran mittavia, että strateginen yhteistyö yhdistysten kanssa on viisasta päätöksentekoa.
Yhdistykset ovat yleensä oman alansa tai alueensa, kuten kylän, parhaita asiantuntijoita, jotka voisivat omalla tietämyksellään auttaa kunnan päätöksentekijöitä tekemään laadukkaita ja kustannustehokkaita päätöksiä. Kunnissa pitäisi ylipäätään olla herkkyyttä tunnistaa muidenkin kuin keskusta-alueiden kehittämispotentiaali. Entistä suuremmissa kunnissa alueiden erikoistuminen on voimavara.
Kunnat ja yhdistykset voivat parhaimmillaan käydä avointa, tasavertaista vuoropuhelua kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kunnissa tehtävillä päätöksillä voidaan merkittävästi tukea yhdistystoimintaa ja vapaaehtoisten aktiivisuutta.
Kunnan toimien strategisena tavoitteena tulee olla oma-aloitteinen asukas – ei passiivinen hallinnollisten toimien kohde.
Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen
Kylät ry
Kyläasiamies/
Kansalaiskunta-hanke