Eihän sitä nyt ihan miten vaan voi tulla liukumäestä alas.
– Pepullaan lasketaan, evästi lastenohjaaja Kaisa Snellman jotakuta, joka olisi laskenut mieluummin naama edellä.
Liukumäki on Perniön Pappilan kupeella, samoin huolenpito. Seurakunnan päiväkerhon porukka vietti tiistaina keväistä aamupäivää ulkoilemalla.
Seurakunnan päiväkerholla on Perniössäkin pitkät perinteet ja parhaimmillaan lapsia on ollut kerhon piirissä yhteensä jopa lähemmäs sata.
– Joskus oli 25 per ryhmä, muistaa lastenohjaaja Kaarina Rokka.
Nyt tilaa olisi useammillekin: tiistaina aamukerhossa oli kahdeksan lasta ja keskiviikkona vähän vähemmän. Porukan pienenemiseen mietittiin syitä, mutta yhtä isoa ei löydetty.
– Yksi on varmaan siinä, että äidit palaavat nyt työelämään heti, kun lapsi voi mennä päiväkotiin, Rokka miettii.
Kerhossa ollaan kerrallaan kolmisen tuntia. Se, että palvelun järjestää seurakunta, oli ainakin tiistaina tyttäriään kerhosta hakeneelle Outi Lindstedtille toisarvoinen asia.
– On sama, onko järjestäjä kunta tai seurakunta, kunhan palvelun saa.
Muutama tunti kerhossa on vaihtelua kotona olemiseen.
–Täällä on virikkeitä, kavereita ja tekemistä. On sitä kotonakin, mutta tämä on silti vähän eri asia, Lindstedt miettii.
–Tytöt tykkäävät tulla tänne.
